Haamulinnan perillisiä

(Aikakoneesta 4/1992)

Matti Savolainen & Päivi Mehtonen (toim): Haamulinnan perillisiä. Artikkeleita kauhufiktiosta 1760-luvulta 1990-luvulle.
Kirjastopalvelu, 1992, sidottu, ISBN 951-692-295-3, 288 s.
Päällys Jukka Murtosaari.

Kenelle tämä kirja on kirjoitettu? Sen raflaavat kannet viittaavat siihen, että sitä yritetään markkinoida tavallisille kauhukirjallisuuden ja elokuvan kuluttajille. Heille siitä kuitenkin on varsin vähän iloa, syynä teoksen yletön akateemisuus ja tieteellinen perussävy. Onko se siis tarkoitettu kirjallisuuden tutkijoille? Näin asia mitä luultavimmin on, ja lienenkin jossain määrin sopimaton arvostelemaan tätä teosta, sillä kuulun ennemminkin kauhun kuluttajiin kuin sen tutkijoihin ja mielestäni suuri osa julkaistuista kirjallisuudentutkimuksista on tutkimista tutkimuksen itsensä takia, itsestään selvien asioiden pukemista akateemiseen ja tieteellisesti hyväksyttävään asuun tai epätodennäköisten merkitysten etsimistä sieltäkin missä niitä ei välttämättä ole.

Mutta parhaimmillaan voi tutkimus kertoa jotain todella uutta tutkittavasta teoksesta tai löytää uuden näkökulman sen ymmärtämiseen. Tavallisen lukijan kannalta tulee tällöin ongelmaksi tieteellisen tekstin vaatima vääjäämättömän pedantti esitystapa, joka usein tekee tutkielmat maallikolle aivan läpitunkemattomiksi. Tämä vaivaa joitakin tekstejä tässäkin teoksessa mutta yleisesti ottaen havaitsin esitykset suhteellisen selkeiksi ja ajoittain jopa kiinnostaviksi. Matti Savolaisen "Gotiikka eilen ja tänään" on suppea johdatus aiheeseen mutta perinteisen gotiikan osalta kohtuullisen riittävä. "Gotiikka tänään" -puoli sen sijaan jää mielestäni aivan liian vähälle huomiolle. Olisin arvostanut laajempaa ja perusteellisempaa esitystä, olkoonkin että esseen tarkoituksena on vain toimia kirjan johdantona. Muista teksteistä koin erityisen kiinnostaviksi Päivi Mehtosen Draculaa käsittelevän artikkelin "Miten moderni maailma kohtaa irrationaalisen?" ja Leena Peltosen jo muista yhteyksistä tutun ihmissusiteemaa käsittelevän "Hurjan inhimillisen pedon". Myös monilla muilla teksteillä oli ansionsa mutta niiden anti juuri minulle oli vähäinen.

Uskoisin, että Haamulinnan perillisillä on paikkansa suomalaisessa tutkimuksessa, onhan sillä arvollisina edeltäjinään mm. Eino Railon Haamulinna (1925) ja Niilo Idmanin englanninkielinen Charles Robert Maturin: His Life and Work (1923) sekä hieman tuoreempina Antti & Asko Alasen Musta Peili (1985) ja Raimo Kinisjärven ja Matti Lukkarilan toimittama aika vähälle huomiolle jäänyt Kun hirviöt heräävät (1986). Kuka tahansa tavallinen kauhunkuluttaja tekee kuitenkin viisaammin hankkiessaan aluksi viime Aikakoneessa esitellyn Harto Hännisen ja Marko Latvalan Verikekkerit, joka pienistä puutteistaan huolimatta pysynee pitkään alan harrastajien suomenkielisenä raamattuna.

Juhani Hinkkanen


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun

Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute