Hyviä enteitä

Hyviä enteitä

(Aikakoneesta 3/1992)


Takaisin arvosteluhakemistoon

Neil Gaiman & Terry Pratchett: Hyviä enteitä, Noita Agnes Nutterin hienot ja oikeat ennustukset (Good Omens, 1991),
Jalava (Jalavan kauhusarja 17), 1992, nidottu,
ISBN 951-8954-84-4, 398 s.
Suom. Marja Sinkkonen, päällys Jari Rasi.

Kun lyödään yhteen kaksi sellaista tekijää kuin Terry Pratchett, yksi huumorifantasian kovimmista nimistä, ja Neil Gaiman, nuori megalahjakkuus, joka vastaa mm. briljanteista Sandman-sarjakuvien käsikirjoituksista, on odotettavissa maan ryskyvän.

No, ainakin se vähän tärähteli. Hyviä enteitä on kirjallista slapstickia, jatkuvaa literääriä (ja luoja paratkoon, myös konkreettista) kermakakkujen heittoa ja oivallusten ilotulitusta, olkoonkin ettei gageilla välttämättä ole mitään tekemistä itse tarinan kanssa. Itse tarina, sivumennen sanoen, on kertomus Antikristuksesta ja tulevasta maailmanlopusta, eli mikäs sen lystimpää.

Osa vitseistä on erittäin älykkäitä, osa ratkihauskoja ja loput, no joo, ihan kivoja. Mutta tämän teoksen kunniaksi on sanottava ainakin se, että nk. ääneennauramisindeksillä mitattuna Hyviä enteitä kipuaa huumorifantasian kärkisijoille. Parhaat iskut nauruhermoon lähtevät ainakin omasta mielestäni ikuisesta hyvän ja pahan kamppailusta ja siitä, että ihmiskunnan omat keksinnöt ylittävät perkeleellisyydessään aina kaikkein viilatuimmatkin paholaisen yritelmät. Tai esimerkiksi siitä, että kun demoni ja enkeli ovat kumpikin listanneet puolen tusinaa oman puolensa tärkeätä puolustajaa maailman suurmiesten joukossa, kolme nimeä esiintyy kummassakin listassa...

Osa huumorista on väliin väkisinkin väännetyn tuntuista, aiheinaan survivalistigeimit tai Hollywoodin kuuluisat antikristusleffat tai vaikka vain japanilaiset autot. Mutta sitten taas tulee jumalainen irtogag, kuten teoria siitä että kaikki riittävän kauan auton hansikaslokerossa säilytetyt musiikkikasetit muuttuvat ajan mittaan Queenin musiikiksi (Se on totta! Se on totta! Kokemus todistaa!), tai Neljän Maailmalopun Ratsastajan (Sota, Kuolema jne.) kintereillä hengailevat Helvetin Enkelit, jotka nimeävät itsensä myös ihmiskunnan suurten vitsausten mukaan (Koiranpaskaan Astuminen, Nolot Henkilökohtaiset Ongelmat)...

Sanalla sanoen, kirja on keveä ja kiva, osin sekava, osin tyhjänpäiväinen, mutta päällimmäiseksi jää vaikutelma terävästä huumorintajusta ja hyvin nuorekkaasta tarpeesta tehdä pilaa aivan kaikesta. Sanaleikkejä, arkaaista kieltä ja raamatullista terminologiaa vilisevästä, paikka paikoin huippuvaikeasta käännöksestä Marja Sinkkonen on suoriutunut piirua vaille täydellisesti, väliin venyen uskomattomiin kielitajun suorituksiin.

Johanna Sinisalo


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun


Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute