Ashermayam(Aikakoneesta 2/1992)Takaisin arvosteluhakemistoon Alain Paris: Ashermayam
(Ashermayam), Riemuitkaa kaikki te, jotka olette nurisseet anglosaksisen fantasiakirjallisuuden hegemoniaa, sillä nyt on saatu aitoa ranskalaista miekkaa ja magiaa markkinoille. Riemuitkaa kuitenkin varmuuden vuoksi jo ennen kuin luette Ashermayamin.
Jep. Sellaista se on, kun paha kuningas Tabal on avannut portin, josta Pimeyden Maailman paholaiset, Vjeshitzat, pääsevät Ashermayamiin. Hyvä Etsijöiden veljeskunta joutuu ensimmäisten joukossa rökityksen kohteeksi. Kolme Etsijää jää henkiin ja lähtee portinsulkuhommiin. Heidät (ja lukija) evästetään jo takakansiteksitissä kerrassaan kihelmöivän jännityksen valtaan kumealla ennustuksella: "Te onnistutte, mutta voitto maistuu kitkerältä. Yksi kuolee, toinen kadehtii hänen kuolemaansa." Hui sentään!
Ranskassakin on näemmä kääpiöitä. Ja pukinpartaisia kirvesmiehiä. Itse asiassa tämän sepustuksen ranskalaisuus näkyy vain siitä, että Tjalmar ja Etsijöiden mukaan lyöttäytynyt salaperäinen neito teitittelevät huolellisesti toisiaan läpi koettelevan ratsastusmatkan aina ensimmäiseen rakasteluunsa asti. Neitohan sitten osoittautuu Vjeshitzaksi, mutta retkahtaa Tjalmariin niin rankasti, että sananmukaisesti kuolee mieluummin, kuin antaa tämän nähdä hänet todellisessa hahmossaan.
Jos tämä teos antaa lukijalleen jotakin, niin ainakin havaintoesityksen ranskasta suomentamisen vähäisyyden syistä. En nyt kuitenkaan suosittelisi Pentti Heinolle harakirin tekemistä, sillä tekstin kamaluus koostuu enimmäkseen aloittelijan vakiovirheistä, jotka joidenkin kohdalla korjaantuvat kokemuksen karttuessa: liiasta kunnioituksesta alkutekstiä kohtaan, mikä estää uudelleenjärjestelemästä ilmauksia ja lauserakenteita suomen kielen mukaisiksi, tyyliin "Tusinan verran kuninkaallista verta olevia prinssejä on mätänemässä vankiloissa" (s. 121) ja etenkin luonnottomien substantiivirakenteiden suosimisesta: "Lykanin pääongelma oli, aivan kuten Sargon oli ennustanut, säilyttää joukkojensa koossapysyminen" (s. 89). No niin. Geenimanipulaatiolla hirvennetyt sammakko-oliot syövät yhden Etsijöistä, niin että jää vain veriset rääneet. Sitten paha kuningas Tabal pakotetaan sulkemaan maailmojen välinen portti, minkä jälkeen hän kohtaa kuolonsa, ei kuitenkaan hyvien Etsijöiden kädestä, ja Tjalmaria jää kenkuttamaan, kun hän oli juuri päässyt sinuiksi Vjeshitza-tytön kanssa. Sekä juoni että kielenkäyttö tuovat mieleen hyvin nuoren roolipelaajan ensimmäisen fantasianovelliyritelmän. Mutta onhan tämä nyt sentään ranskalaista tekoa.
Niinpä niin. Leena Peltonen
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |