Ashermayam

(Aikakoneesta 2/1992)

Alain Paris: Ashermayam (Ashermayam),
Finnlectura (Musta virta Scifi 1), 1992, nidottu,
ISBN 951-8905-54-1, 168 s.
Suom. Pentti P. Heino, päällys Jim Burns.

Riemuitkaa kaikki te, jotka olette nurisseet anglosaksisen fantasiakirjallisuuden hegemoniaa, sillä nyt on saatu aitoa ranskalaista miekkaa ja magiaa markkinoille. Riemuitkaa kuitenkin varmuuden vuoksi jo ennen kuin luette Ashermayamin.

Neljä päivää aikaisemmin Vjeshitza oli aineellistunut erään Kutun kyläkunnan lähistöllä. Luonnollisesti kysymyksessä ollut ryhmä oli kadonnut viipymättä siirtyen olemattomuuteen. (s.29)

Jep. Sellaista se on, kun paha kuningas Tabal on avannut portin, josta Pimeyden Maailman paholaiset, Vjeshitzat, pääsevät Ashermayamiin. Hyvä Etsijöiden veljeskunta joutuu ensimmäisten joukossa rökityksen kohteeksi. Kolme Etsijää jää henkiin ja lähtee portinsulkuhommiin. Heidät (ja lukija) evästetään jo takakansiteksitissä kerrassaan kihelmöivän jännityksen valtaan kumealla ennustuksella: "Te onnistutte, mutta voitto maistuu kitkerältä. Yksi kuolee, toinen kadehtii hänen kuolemaansa." Hui sentään!

Miekan kärki hipaisi Tjalmarin kurkkua ja pannen henkensä alttiiksi hän vyöryi jälleen eteenpäin. Pari, kolme kääpiötä kaatui. Pukinpartainen kirvesmies kohotti rubiininpunaiset silmänsä. Hän hymyili ja hänen hymynsä paljasti kaksinkertaisen rivin neliömäisiä hampaita. (s. 33)

Ranskassakin on näemmä kääpiöitä. Ja pukinpartaisia kirvesmiehiä. Itse asiassa tämän sepustuksen ranskalaisuus näkyy vain siitä, että Tjalmar ja Etsijöiden mukaan lyöttäytynyt salaperäinen neito teitittelevät huolellisesti toisiaan läpi koettelevan ratsastusmatkan aina ensimmäiseen rakasteluunsa asti. Neitohan sitten osoittautuu Vjeshitzaksi, mutta retkahtaa Tjalmariin niin rankasti, että sananmukaisesti kuolee mieluummin, kuin antaa tämän nähdä hänet todellisessa hahmossaan.

Kammottavan hiljaisuuden vallitessa verinen haamu lähestyi askel askeleelta, yrittäen pidätella vatsaansa painelevilla käsillään suoliaan valumasta ulos. Se horjui ja suunnattomia veripisaroita valui sen sormien välistä pudotakseen vihdoin ja viimein lattian mosaiikille. (s. 41)

Jos tämä teos antaa lukijalleen jotakin, niin ainakin havaintoesityksen ranskasta suomentamisen vähäisyyden syistä. En nyt kuitenkaan suosittelisi Pentti Heinolle harakirin tekemistä, sillä tekstin kamaluus koostuu enimmäkseen aloittelijan vakiovirheistä, jotka joidenkin kohdalla korjaantuvat kokemuksen karttuessa: liiasta kunnioituksesta alkutekstiä kohtaan, mikä estää uudelleenjärjestelemästä ilmauksia ja lauserakenteita suomen kielen mukaisiksi, tyyliin "Tusinan verran kuninkaallista verta olevia prinssejä on mätänemässä vankiloissa" (s. 121) ja etenkin luonnottomien substantiivirakenteiden suosimisesta: "Lykanin pääongelma oli, aivan kuten Sargon oli ennustanut, säilyttää joukkojensa koossapysyminen" (s. 89).

No niin. Geenimanipulaatiolla hirvennetyt sammakko-oliot syövät yhden Etsijöistä, niin että jää vain veriset rääneet. Sitten paha kuningas Tabal pakotetaan sulkemaan maailmojen välinen portti, minkä jälkeen hän kohtaa kuolonsa, ei kuitenkaan hyvien Etsijöiden kädestä, ja Tjalmaria jää kenkuttamaan, kun hän oli juuri päässyt sinuiksi Vjeshitza-tytön kanssa. Sekä juoni että kielenkäyttö tuovat mieleen hyvin nuoren roolipelaajan ensimmäisen fantasianovelliyritelmän. Mutta onhan tämä nyt sentään ranskalaista tekoa.

Sinä vain toistat sanoja ja eleitä, joita ovat sanoneet ja tehneet ennen sinua kymmenet ja kymmenet sukupolvet. Et ole koskaan yrittänyt pohtia asioita itse etkä vapautua omaksuttujen ajatusten kahleista. (s. 137)

Niinpä niin.

Leena Peltonen


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun

Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute