Talismaani(Aikakoneesta 4/1991)Takaisin arvosteluhakemistoon Stephen King & Peter Straub: Talismaani. Saduista koostuva silta yhdistää nykyhetken muinaisuuteen. Kulttuurit ovat kehittyneet ja kuolleet, mutta satujen rakenteet ovat säilyneet. Näihin rakenteisiin sijoitetaan jatkuvasti uusia elementtejä, mutta satujen myyttisyyttä ei modernisointi pysty kumoamaan Kauhukirjallisuus ei välttämättä sijaitse kovin kaukana satujen maailmasta. Erittäin monet kauhuideat ovat suoria lainoja tai epäsuoria muistumia saduista. Ei ole mitenkään yllättävää, että kun uudemman amerikkalaisen kauhukirjallisuuden kärkinimet King ja Straub kirjoittavat yhdessä kirjan, siitä tulee satukirja. Vastaavia eeppisiä satuseikkailuja ovat kirjoittaneet monet muutkin. Clive Barkerin Weaveworld käyttää onnistuneesti hyväkseen samaa viihdyttävää kaavaa. Talismaanin alkukielisestä julkaisusta on jo muutamia vuosia. Kingin tuotannon tyypillisemmät teokset on suomennettu ennen sitä. Talismaani eroaakin (mahdollisesti jopa edukseen) Kingin tavanomaisesta tyylilajista. Kertomus on toki täynnä kauhua ja kärsimystä, mutta todellinen ahdistus siitä puuttuu täysin. Juonen logiikkaa voisi kuvata sadunomaiseksi tai paranoidikseksi. Sadun kaava on kuitenkin koko ajan niin selvästi läsnä, että tapahtumien loppuratkaisun laadusta ei missään vaiheessa herää pienintäkään epäilystä. Pahat saavat palkkansa - ja hyvät myös. Talismaani on kaikinpuolin klassinen tarina myyttisestä matkasta ja yhtä myyttisestä satumaasta. Voitaisiin tietysti puhua rinnakkaismaailmoista ja kaikesta muusta hienosta ja sivistyneestä, mutta Talismaanin "Territorio" on yksiselitteisesti Satumaa, Mikä-mikä-maa, tai mikä vaan. King ja Straub onnistuvat kuvaamaan siirtymisen maailmasta toiseen tavalla, joka tuntuu jollakin oleellisella tavalla todelliselta (jos paradoksaalinen sanavalinta sallitaan). Monetkin modernit fantasiakirjailijat ovat saaneet kertomuksensa kompastumaan tuohon todellisuuden lajin muutokseen. Esimerkiksi Stephen R. Donaldson on järjestänyt Thomas Covenantin siirtymisen todellisuudesta fantasiaan hämmästyttävän tökerösti. King ja Straub saavat Grimmin veljekset kohtawnaan Walt Disneyn. Talismaanin pääkonnan toinen olomuoto ei kenties muistuta Disneyn versiota Kapteeni Koukusta ainoastaan minun mielikuvituksessani. Olisikohan kyseessä poikakirja aikuisille? Suomennos kulkee onnistuneesti läpi tarpeellisten tyylilajien. Kotimaisten murteiden hyväksikäyttökään ei enää hirvitä. Jarkko Laineen Dracula-käännöksessä se tuntui aikoinaan sabotoivan tunnelmaa, mutta onhan tässä ollut aikaa tottua tuohonkin efektiin. Ainoat miinuspisteet tulevat kirjan ulkoasusta. Ainakaan kovakantinen versio ei kestä edes normaalia lukemista. Kannet alkoivat repeillä jo pariasataa ensimmäistä sivua lukiessa. P.A. Manninen
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |