Isaac Asimov: Säätiö ja Maa

Säätiö ja Maa

(Aikakoneesta 2/1991)

Isaac Asimov: Säätiö ja Maa
(Foundation and Earth, 1986),
WSOY (Scifi-sarja), 1991, sidottu,
ISBN 951-0-16857-2, 490 s.
Suom. Pekka Markkula, päällys Heikki Kalliomaa.

Ikävä kyllä, minun itseni oli pakko ottaa tämä kirja arvosteltavaksi, koska kukaan muu ei suostunut. Itse asiassa porukka pakeni kirkuen kaikkiin suuntiin aina, kun kaivoin arvostelukappaleen kassista. Hassu juttu, joistakin arvostelukirjoista suorastaan tapellaan.

Edellisen osan kohdalla minua lykästi paremmin, joten yleissivistyksestäni saattaa uupua pari säätiötä ja kukaties joku imperiumikin. Tilanne tämän kiijan alkaessa on kuitenkin se, että kaveri nimeltä Pelorat on lyönyt hynttyyt yhteen kokonaisen Gaia-planeetan kanssa, koska hänen lemmittynä Bliss on osa tuon planeetan kollektiivista tietoisuutta. Toinen kaveri Trevize, jonka erikoisuutena on kyky tehdä oikeita ratkaisuja, on saanut pakkomielteekseen löytää myyttisen, kielletyn alkukodin, eli Maan. Muutaman folkloressa säilyneen johtolangan (Saturnuksen renkaat, Kuu) perusteella kolmikko lähtee matkaan, pistäytyilee eri tavoilla epäystävälliksi osoittautuvilla planeetoilla ja käy jokaisessa mahdollisessa välissä pohjimmiltaan saman keskustelun omilla sloganeillaan:

Bliss: Minä olen Gaia ja se on paljon parempaa kuin olla irrallinen ja minä kunnioitan mahdottoman paljon kaikkea elollista ja jankutan tässä saman tien vähän lukijoillekin ekologian tärkeydestä.

Pelorat: Minä olen huono avaruusmatkaaja eikä minusta taida muutenkaan olla mitään hyötyä, joten muistuttakaapa nyt te muut kuinka syvällisesti perehtynyt minä olen vanhoihin taruarkistoihin.

Trevize: Teidän täytyy muistaa puhutella minua koko nimelläni, ja minä olen ihminen ja mies ja heteroseksuaali ja irrallinen, ja koska minä olen kaikessa oikeassa, kaikki ne jotka eivät ole kaikkea tätä ovat velvolliset selittämään minulle poikkeavuutensa. Monta kertaa.

(Kaikkeen tuohon jankuttamiseen Asimov kilttinä miehenä antaa lukijoille selityksen jo esipuheessa. Kustannussopitnus tehtiin kymmenen kertaa normaalia suuremman ennakkomaksun voimalla tietystä sanamäärästä.)

Yksi näistä selitysvelvollisista on löydetään ja otetaan mukaan matkan varrella:

"Se on omituisen muotoinen lapsi", Pelorat huomautti.
"No, onhan se sentään hermafrodiitti", Trevize tokaisi.
"Mutta sillä on kivekset."
"Se tuskin pärjäisi ilman niitä."
"Ja jotakin jota minä kuvailisin pieneksi vaginaksi."
Trevize irvisti. "Ällöttävää."
(s. 292)

Miehuullisesti Trevize kuitenkin hillitsee ko. ruumiinosaan kohdistuvan ällötyksensä joka kerta, kun joltakin planeetalta livistäminen edellyttää paikallisen naisen mielistelyä. Yhden kerran tarttuu mukaan kelju virus (Hei, meitä valistetaan!), mutta Bliss hoitaa homman tultuaan siihen tulokseen, että Trevize on kyseistä virusta korkeampi elämänmuoto. Bliss, kuten muistanette, ei ollut se, jolla oli kyky tehdä oikeita ratkaisuja.

Mitäpä tätä enempää naljailemaan. Täytyy vain yrittää luottaa siihen, että WSOY:llä on tiedossaan psykohistorian salatut ennustukset ja aikanaan meille ymmärtämättömille paljastuu, että tämänkin höpö-höpö -sarjan julkaisemisen takana on Suuri ja Tärkeä Tarkoitus.

Leena Peltonen

Takaisin arvosteluhakemistoon

Takaisin sivun alkuun

Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute