Salama(Aikakoneesta 2/1991)Takaisin arvosteluhakemistoon Dean R. Koontz: Salama (Lightning, 1988), Joskushan sitä toivoo, ettei elämän kulku tai maailman meno olisi sellaista kuin se on. Ja joskus ei. Tapahtumien kulkuun voi yrittää vaikuttaa mutta muuttuuko mikään pysyvästi, mihinkään suuntaan, sillä kuten Dean Rayn scifijännärissä todetaan: "Kohtalo pyrkii palauttamaan elämän sille säädettyyn muottiin." Laura Shanen elämä on ollut kovaa, mutta hän jaksaa pysyä optimistina ja uskoo tulevaisuuteen. Elämässä ei olisi mitään mieltä, jos se olisi vain onnettomien tapahtumien sarjaa. Kirjan kehityskertomus alkaen Lauran syntymästä siihen päivään asti, jona tapahtumat alkavat todella päästä vauhtiin, on hyvä ja kiinnostava. Ja sitten itse juoni: Laura joutuu moniin vaikeuksiin, jopa ennen syntymäänsä. Aina jossain on kuitenkin eräs outo muukalainen auttamassa häntä, tavoin tai toisin. Tietenkin vain Laura itse huomaa miekkosen todella auttavan ja nimenomaan häntä, joten hän pitää sen omana tietonaan. Vasta kolmekymmentä vuotta myöhemmin hän saa tietää totuuden, kun hänen elämänsä sinkoutuu raiteiltaan: muukalainen onkin kotoisin toisesta ajasta ja paikasta, hän on tehnyt jäynää muutamille tyypeille, ja nyt pahat heput tulevat aikakaudestaan miekkosen ja Lauran perään. Juonen perusteellisempi paljastaminen, olisi mautonta ja tuhoaisi lukuilon keneltä hyvänsä. Aikasiirtymiä, kaahailua ja paukuttelua ladataankin sitten ravakkana ja sujuvahkona kokonaisuutensa viime sivuille asti. Tarinan juoniainekset sekä uskottavuus ovat osin sitä luokkaa, että lukijalta on itsestäänselvyys ottaa camp-henkinen ajattelumalli. Niin minä ainakin tämän nautiskelin, ja tuskinpa Koontz itsekään on kovin vakavalla naamalla tätä naputellut. Huumoria riittää ja henkilöissä on muutama hupaisan originelli hahmo. Mutta aikamatkustushan on tarinan pääelementti. Ja siltäkin osin ovat Koontzilla asian teoriat ja logiikka hyvin hanskassa, kaikki toimii perustellusti. Oikeutetusti myös tarinan huimimmat viritykset ja käänteet ovat kiinni aikamatkailun vaikutuksista menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Tarinan lopusta voisi ajatella, että se on huono, koska se aivan avoimesti rikkoo ns. 'normaalien' sf- tai kauhujuttujen rajoja. Novelliin tällainen lopetus käy, mutta romaaniin... Mietin asiaa hieman. Loppujen lopuksi millä muulla tavalla tämän olisi voinut päättää? Muutenhan tarina olisi ollut siinä, eikä muuta. Jotakin olisi jäänyt osoittamatta. En siis sanoisi, että tarinan loppu on typerä tai naurettava. Sanoisin, että se on pikemminkin erikoinen ja sopiva. Lukekoon ja päättäköön jokainen itse, sillähän se selviää. Salaman sinänsä viihteellisen pinnan alla on yksinkertainen, mutta mielenkiintoinen ja vahva teema ihmisen kamppailusta kohtalon kourissa, ja elämänuskon säilymisestä, siitä, kuinka paljon ihmisen harmeja ja muuta ikävämpää kestää. Kirja toimii ehkä siksi hyvin, että se yhdistää juonen kieli-poskessa-ainekset henkilöiden vakavahkoihin ajatuksiin. Juuri kirjan yleisinhimillinen aihe ja että se on saatu näin tuntuvaksi, tekee siitä hyvän. Olisi melkeinpä aihetta kulttikirjaksi. Sami Myllymäki
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |