Paholainen lasin takana(Aikakoneesta 4/1991)Takaisin arvosteluhakemistoon Stephen Gallagher: Paholainen
lasin takana Vaikka sekä suomennoksen nimi että kirjan kansikuva antavatkin aihetta olettaa että tässä meillä olisi taas yksi yliluonnollinen kauhujännäri lisää, kulkee teoksen sisältö lähempänä Thomas Harrisin (Punainen lohikäärme ja Uhrilampaat) esiin tuomia tyylikeinoja kuin Clive Barkerin kauhunäkyjä. Tarinassa ei ole laisinkaan yliluonnollisia piirteitä ja kielikuva 'paholaisesta lasin takana' viittaa psykopaatin tuntemuksiin peilikuvansa äärellä. Thomas Harrisin mahtipsykoista lasintakainen paholainen eroaa astetta uskottavamman ihmiskuvauksensa ansiosta. Myös tapahtumaympäristöjen brittiläinen paikallisväri auttaa kertomusta eteenpäin. Kurjistuva teollisuuskaupunki ja unohtuva rantalomakohde sopivat hyvin kuvastelemaan ihmismielenkin peruuttamatonta hajoamista. Varsinaista kauhua ei kirjasta löydy juuri laisinkaan. Oikeastaan kyseessä on kohtalaisen tavanomainen nykydekkari. Nokkelasti sanailtu ja perinteisiä ratkaisuja kaihtava toteutus tekee kirjasta kuitenkin kiinnostavan - ja kenties jopa koskettavan. Paholainen lasin takana on parempi kuin useat ns. kauhuromaanit. Sen kuvaama häiriintyneisyys on niin tuttua, että sitä osaa pelätä enemmän kuin universumin kaikkia energiavampyyreja yhteensä. P.A. Manninen Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |