|
Neurovelho
William Gibson: Neurovelho
(Neuromancer, 1984)
WSOY (Scifi-sarja), 1991, sidottu,
ISBN 951-0-17204-9, 280 s.
Suom. Arto Häilä,
päällys Heikki Kalliomaa.
|
Cyberpunkin perusteoksen Neuromancerin suomennosta on odotettu
kieli karrella sitten ilmestymisensä vuonna 1984. Onneksi WSOY:n
pinna on kestänyt, ja Arto Häilälle on annettu aikaa Neurovelhon
kielen työstämiseen. Juuri William Gibsonin maailman
alakulttuurien kielten aitoushan tekee hänen teoksistaan niin
eläviä.
Kärsivällisyydessään WSOY on ottanut tietoisen riskin, sillä
viivästys on saanut monen potentiaalisen asiakkaan lukemaan
Neurovelhonsa englanniksi. Toisaalta huono käännös olisi voinut
romuttaa koko myynnin, sillä kyllä Suomesta löytyy myös
englantia taitamattomia tieteiskirjallisuuden ystäviä.
Esimerkiksi äitini on ottanut jo vuosia pulttia
allekirjoittaneen yhä uudelleen kertoessa, että Neuromancerin
suomennoksen pitäisi huhujen mukaan olla ihan kohta valmis.
Itse Neurovelhon juoneen tai merkitykseen cyberpunkille ei tässä
yhteydessä liene enää syytä palata. Aiheesta on kirjoitettu myös
Aikakone-lehdessä vuosien varrella moneen otteeseen. Kertauksen
vuoksi todettakoon, että Neurovelhoa voidaan hyvällä syyllä
pitää 80-luvun merkittävimpänä tieteiskirjana, joka synnytti
aivan uuden tyylisuunnan, lähitulevaisuuden synkeänsaateiseen
tietoyhteiskuntaan sijoittuvan inhorealistisen cyberpunkin.
Sen sijaan huomio kannattaa kiinnittää käännöksen onnistumiseen.
Onko se tämän merkkiteoksen arvoinen? Häilän suomennoksen kieli
ei aivan ensi alkuun tunnu toimivan, mutta siihen tottuu
yllättävän nopeasti. Ilmeisesti Häilä on vielä alkusivuilla
hakenut oikeita väristyksiä, mutta myöhemmillä sivuilla homma
toimii. Esimerkiksi luvun 22 aloittava kappale:
- Huoltovaunu itki. Beetafenyylietyyliamiini antoi sille äänen. Se
ei herennyt. Ei täpötäydessä galleriassa, ei pitkissä
käytävissä, ei sivuuttaessaan T-A:n kryptan mustat lasiovet,
joiden takaisissa kammioissa kylmyys oli niin verkalleen
imeytynyt vanhan Ashpooli uniin.
iskee kuin pajavasara. Nam!
Nimien kanssa Häilällä on kuitenkin ollut ilmeisiä ongelmia.
Osittain mennyttä on esimerkiksi Gibsonin tyylikeino antaa
katujen väelle lyhyitä suuhun kerralla mahtuvia nimiä kuten
Case, Molly tai Finn ja taustalla vaikuttaville henkilöille
isoja nimiä kuten Wintermute, Armitage tai Flatline. Onko Finn
suomeksi Suomalainen tai Flatline Suoraviiva, on tietysti
makuasia. Jos suomennoksen kohderyhmäksi oletellaan täysin
kielitaidoton lukija, lempinimet on syytä todella suomentaa,
mutta onko Finn suku- vai kutsumanimi? Nimistä pahin on
kuitenkin Turing poliisin muuttuminen Torinon poliisiksi! Turing
on nimenomaan tekoälyn syntyyn ja kehittymiseen viittaava nimi,
jota ei olisi missään tapauksessa saanut vaihtaa. Niin, ja onko
Archipelago tosiaan Arkkipelagi eikä esimerkiksi Saaristo?
Myös jotkin tekniset käsitteet ovat tuottaneet ongelmia.
Ihmetyttääkin, miksei edes WSOY:n toimitussihteeri ole huomannut
esimerkiksi coriolis- eli keskeisvoiman väärää kirjoitusasua.
Tästä kaikesta ei kuitenkaan saa saada sitä kuvaa, että
Neurovelho olisi käännetty huonosti - päinvastoin! Itse asiassa
en ennen Häilän suomennoksen lukemista uskonut, että
Neuromancerin kunnollinen kääntäminen on ylipäätään mahdollista.
Neurovelhon lukemista voikin suositella paitsi heille, jotka
eivät ole vielä lukeneet sitä alkukielellä, myös kaikille
kääntäjille - niin ja tietysti kaikille tietoyhteiskunnan ja
EuroSuomen pykääjille...
Jyrki J.J. Kasvi (Aikakoneesta 1/1992)
Takaisin arvosteluhakemistoon
Takaisin Aikakoneen arkistoon
Takaisin sivun alkuun
|
