Ennustusten aika

(Aikakoneesta 4/1991)

Eddingsin viisiosaisen fantasiasarjan toinen osa seurasi ensimmäistä kiitettävän nopeasti. Samalla kävi ilmi Belgarionin tarun huonoin puoli: kun tarttuu johonkin sen osaan, on taas luettava koko teoskokonaisuus. Siltä varalta, että joku ei vielä tiedä, kysymys ei nyt ole mistään jatko-osista, vaan yhdestä pitkästä tarinasta, joka sidontateknisistä ja markkinointisyistä tarjoillaan viitenä kappaleena. Eddings on toki kirjoittanut hyvin menestyneelle fantasialleen sen obligatorisen jatkonkin, yhtä massiivisen kuin tämä alkuperäinen, mutta ei puhuta siitä.

Aldur-jumalan mahdikas kivi on varastettu Rivan kuninkaan miekasta, joka jo 1300 vuotta on turhaan odottanut laillista kuningasta palaavaksi (eikös vain tunnukin omituisen tutulta?). Velho Belgarath on keräämässä kaikista lännen kansoista seuruetta hankkimaan kivi takaisin ja sitten vielä panemaan idän mustalle mörkölle Torakille lujasti hanttiin (jotakin tutunomaista tässäkin, vai mitä?). Mukana riepotetaan syntyperästään mitään tietämätöntä nuorukaista Garionia, jolla on outo syntymämerkki kädessään (kukahan hän oikein mahtaakaan olla).

Kuulostaa säälittävältä plagiaatilta, eikös vain. Kuulostaa hyvinkin vaan kun ei ole! Belgarionin taru on kenties loistavin fantasiakirja sitten Sormusten Herran, varmasti sympaattisin quest-tarina kolmeenkymmeneen vuoteen ja ainoa koskaan näkemäni high fantasy, joka on riemastuttavan hauska lystinpidon viemättä lainkaan tehoa kertomuksen korkeilta hetkiltä ja tunneskaalan monivivahteisuudelta.

Marisin ensimmäisen osan, Kiven vartijan, arvostelussa (Aikakone 2/1991) käännöksen erheitä. Suureksi ilokseni voi nyt todeta, että tässä toisessa osassa Tarmo Haarala on parantanut otettaan varsin merkittävästi. Keisarille on annettu, mikä keisarin on, sanavarasto on laajentunut suorastaan poksahtaen ja jähmeä totisuus on lientynyt. Arendialaisten karmea juhlallinen 'thee' ja 'thou' -kieli olisi pirullinen paikka kenelle tahansa kääntäjälle. Haaralan 'sa' ja 'sua' -ratkaisu saattaa johtaa vielä melkoiseen hetteikköön, kun jumalat ja muut arvohenkilöt puuttuvat myöhemmissä osissa peliin ja ilmauksia joutuvat käyttämään juohevamminkin jutustelevat henkilöt eivätkä pelkät paatokselliset arendintomppelit, mutta ei ainakaan minulla ole mitään parempaakaan ehdotusta.

Belgarionin taru on parasta ja hauskinta suomennettua fantasiaa moneen aikaan. Tulen vakuuttamaan sitä teille vielä kolmasti, seuraavan kerran syksyllä, kun kolmas osa Velhojen taistelu ilmestyy. (toim. huom. keväällä 1999: osia neljä ja viisi ei koskaan arvosteltu Aikakoneessa tuolloisen epäsäännöllisen ilmestymisaikataulumme vuoksi)

Leena Peltonen



Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun

Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute