|
Zanoni(Aikakoneesta 2/1990)Takaisin arvosteluhakemistoon Edward Bulwer-Lytton: Zanoni. Yli-ihmisen elämäntarina. (Zanoni, 1842), Joskus 70-luvun alkupuoliskolla luin Eino Railon erinomaisesta ja suositeltavasta väitöskirjasta Haamulinna (1925) kiintoisia asioita Bulwer-Lyttonin teoksesta Zanoni. Aloitin kiihkeät etsinnät, ja Turun yliopiston kirjaston kaikkivoipaisesta kortistosta kirjan tiedot löytyivätkin. Itse kirja löytyi varastojen perukoilta laatikosta, johon yliopiston kirjoja oli pakattu vietäväksi turvaan Talvisodan pommituksilta! Ei se nähtävästi ollut mikään lainaustilastojen kysytyin kirja. Kuten kirjan julkaisutiedoista näkyy, on sitä nyt kustannettu oikein isommalta joukolla. Lieneekö vuoden 1909 laitoksen näköispainoksen tuottaminen ollut kustannus- vai pieteettikysymys, ihastuttavaa yhtä kaikki, ettei uudella, selkokielisella käännöksllä ole menty tärvelemään teoksen hykerryttävää kielenkäyttöä. Edward 'Oli-synkkä-ja-myrskyinenyö' Bulwer-Lyttonin charmikkaan ylenpalttinen tyyli tuo nykylukijalle tuulahduksen ajalta, jolloin tämäntyyppinen kirjallisuus oli totista hommaa, eikä mitään sankarimatkaajien massaturismia. Teoksen alaotsikko on 'Yli-ihmisen elämäntarina'. Kirja kertoo erittäin harvalukuisesta veljeskunnasta, joka henkensä hallinnalla ja syvällisellä salatieteisiin perehtymisellä on vapautunut ihmiselämän rajoituksista ja saavuttanut kuolemattomuuden. Ankara Mejnour on tässä prosessissa kuolettanut tunne-elämänsä, mutta nimihenkilöllä Zanonilla se on yhä tallella ja se sitoo hänet uudelleen kuolevaisuuteen, kun hän rakastuu ihanaan laulajattareen Violaan. Nuori Glyndon, veljeskunnan muinaisen jäsenen jälkeläinen, puolestaan hylkää maallisen onnen ja rakkauden tavoitellakseen veljeskunnan salaista tietoa ja mahtia. Hänen kauttaan pääsee lukijakin perehtymään opin ensimmäisiin alkeisiin, mutta sitten Glyndon tietenkin sortuu klassiseen tapaan tekemään sen ainoan kielletyn asian, ja niin hänen ja myös lukijan opinnot päättyvät siihen. Niin tarina kuljettaa henkilönsä Italian aurinkoisilta vuorenrinteiltä Suuren vallankumouksen Pariisiin, jossa giljotiini tekee täysiä päiviä. Lopun yhtymäkohdat Dickensin Kahden kaupungin kanssa panevat ihmettelemään, teloitettiinko hirmuhallituksen aikana montaakaan tuomittua henkilökohtaisesti, vai oliko kaikilla vapaaehtoinen sijainen. Leena Peltonen
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
