|
Ihmissuden vuosi(Aikakoneesta 4/1990)Takaisin arvosteluhakemistoon Stephen King: Ihmissuden vuosi Ihmissuden vuosi on kummajainen aikuisille tarkoitettujen kirja suomennosten joukossa. Pelkkänä kertomuksena se on heppoinen, mutta tarpeellista lisäpotkua se saa Berni Wrightsonin kuvituksesta. Juuri kuvan ja tekstin vuoropuhelu on kirjassa mielenkiintoisinta. Ihmissuden vuosi suunniteltiin alunperin kalenteriksi, jossa Wrightsonin kahteentoista kuvaan olisi liittynyt lyhyt Stephen Kingin tarina. King innostui kuitenkin liikaa ja tekstin pätkät venyivät hieman kalenterimittaa pitemmiksi, joten kuvitusta päätettiin lisätä ja tuloksena oli pieni kompakti kauhukirja. Tällaisenaankin Ihmissuden vuosi kävisi allakasta - on niitä merkillisimpiäkin nähty - sen verran lyhyitä Kingin kuukausiin liittyvät episodit ovat edelleen. Juonellisesti Ihmissuden vuosi on yksinkertainen. Se on kertomus yhdestä vuodesta ihmissuden riivaamassa kylässä. King on tällä kertaa supistanut kerrontansa aivan äärimmilleen. Mukana on silti Kingin koko tuttu tyyppigalleria - lähes jokainen jakso keskittyy eri henkilöön - tosin kerronnan tiiviys ei nyt päästä henkilöitä täysiin kingmäisiin mittoihinsa. Berni Wrightson on piirtänyt jokaiseen episodiin, jokaiseen kuukauteen kolme kuvaa: värillisen itse tarinaan liittyvän maalauksen, ison mustavalkoisen, kuukauden ominaishenkeä luovan tunnelmakuvan sekä lukujen loppuun pienen mustavalkoisen vinjetin. Työt ovat hienoa jälkeä jota huolellinen painoasu alleviivaa. Wrightson on kiistaton mestari, mutta Kingin kuvittaminen ei välttämättä ole kovin palkitsevaa. King on kuvaileva, visuaalinen kirjoittaja, jonka tekstiin ei mestarillisellakaan kuvituksella, ei liikkuvalla eikä liikkumattomalla, ole helppoa tuoda lisävivahteita. King on yrittänyt jättää Wrightsonille tilaa pelkistämällä kerrontaansa, mutta Wrightson ei ole täysin osannut käyttää tätä tuhannen taalan paikkaa hyväkseen. Wrightsonin kuukausia ilmentävät piirrokset ovat tarinasta erillisiä ja toimivat siten omina itsenäisinä kokonaisuuksinaan, mutta värillisten, kertomusta kuvaavien maalausten kohdalla hän ei ole onnistunut yhtä mainiosti. Kuvien tasossa ei ole moitteen sijaa, mutta kuvaamansa kohtaukset hän olisi voinut valita toisin. Wrightson on hypännyt matalan aidan yli ja kuvannut lukujen keskeisimmät tilanteet, kertomuksen ydinkohdat, jotka jo King on näytellyt suuremmalla intensiteetillä. Näin kuvien ja tekstin dialogi ei syvennä kertomusta vaan tuloksena on tårta på tårta. Episodien hämärien taustojen visualisoimisella hänen kuvansa olisivat eläneet voimakkaammin. Huonoimmillaan Wrightsonin kuvat ovat hengettömiä ja yhdentekeviä. Wrightsonin vinjettikuvat ovat kokonaan toista maata. Niissä hän on mielestäni onnistunut parhaiten. Näissä pienissä kuvissa hän on vanginnut lukujen lopun, tapahtumien jälkeisen pienen hetken, kauhun jälkeisen hiljaisuuden ja yksityiskohdat, joihin King ei ole ehtinyt kiinnittää huomiota. Kun ihmissusi on hyökännyt pasianssia pelanneen miehen kimppuun Wrightson on piirtänyt lattialle verilammikkoon levinneen korttipakan, ja kun susi on raadellut kahvilanpitäjän Wrightson on kuvannut kaatuneen suolasirottimen. Näissä kuvissa on voimaa. Ihmissuden vuosi ei ole Stephen Kingin tuotannon kannalta merkittävä, se on pelkkä kokeilu ja kuriositeetti. Kovin helppolukuisena siinä on energiaa yhden juna- tai linja-automatkan verran. Matkan ja ihmissuden vuoden jälkeen sen voi laittaa kirjahyllyyn Kingin tärkeimpien teosten väliin. Harri Haarikko
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
