|
Virheisku(Aikakoneesta 1/1991)Takaisin arvosteluhakemistoon John Sladek: Virheisku (Bugs, 1989), Pitkään Englannissa asunut amerikkalaissyntyinen John Sladek tunnetaan yhtenä science fictionin harvoista päätoimisista humoristeista, ja omalla irvokkaalla tavallaan Virheiskukin on hervottoman hauska. Siinä kirjailija on kääntänyt oman elämänasetelmansa ympäri. Köyhä englantilainen kirjailija saapuu Lännen ihmemaahan etsimään menestystä, kustantajaa, filmatisointia, suuria rahoja. Mikään ei tietenkään suju niinkuin pitäisi, ja menestyksen sijasta Amerikan onnela tarjoaa torakoita, junttiutta, vouhkaavia suorapostituksia, järjetöntä väkivaltaa, korneja sensaatiojuttuja ja eau de colognella maustettua kofeiinitonta kahvia. Rahapulassaan kirjailija hakee teknisen kirjoittajan paikkaa ja päätyy pikku sekaannuksen kautta softainsinööriksi firmaan, joka kehittää armeijan käyttöön robottia. Tietotekniikasta kelpo kirjailijamme ei tiedä yhtään mitään, mutta pärjää omituisten tyyppien kansoittamassa yritysorganisaatiossa kuin uudet hynttyyt hommannut keisari, ja työtarjouksia satelee niin Neuvostoliitosta kuin Japanistakin. Virheisku on sikäli melko marginaalista science fictionia, että sen hurjimmat ja uskomattomimmat elementit ovat amerikkalaisen nyky-yhteiskunnan kuvauksessa. Kirjan ainoa tieteiselementti, murhaamaan ohjelmoitu robotti, joka miettii moraalista vastuutaan, tuntuu suorastaan tuttuuden pilkahdukselta Sladekin kaleidoskoopin pyörityksessä. Toisaalta Virheisku on eräänlaista metascifiä, yllättävä kehittely maailmasta, jota tieteiskirjallisuus on muokkaamassa omaksi kuvakseen. Robotti on omaksunut ajattelunsa kuviot paitsi tärähtäneiltä tekijöiltään, myös ilman kontekstuaalista ymmärrystä tulkitsemastaan kirjallisuudesta. Se samaistuu fatalistisesti Frankensteinin hirviöön ja tämän kohtaloon, ja perustelee toimiaan yksioikoisesti soveltamillaan Orwellin 1984:n paradokseilla. Tästä touhusta ovat kaukana robottidekkarien uranuurtajan Isaac Asimovin teosten rautalangasta väännetyt pelisäännötja kirkasotsaisen yksinkertainen moraalijärjestelmä. Robotti ei edes ole ainoa, joka löytää tieteiskirjallisuudesta perustelut tempauksilleen. Täsmälleen samanlaiseen kirjallisuuden mallien soveltamiseen nimittäin takertuu pari tummapintaista sakilaista luettuaan H.G. Wellsin Aikakoneen ja keksittyään, että kun he kerran näkyvät olevan tämän yhteiskunnan morlokeja, ergo, he saavat ja heidän pitääkin jahdata tämän maailman valkoihoisia eloita. Niinpä niin. Sladek ei niinkään varoittelemaan tekoälyn vaaroista kuin muistuttamaan, että ihmiset ovat yhteiskunnan tuotteita, robotit, kirjatja yhteiskunta puolestaan ihmisen tuotteita, ja hirviöitä luovat sekä insinöörit että kirjailijat. Leena Peltonen
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
