Tukikohta(Aikakoneesta 1/1991)Takaisin arvosteluhakemistoon
Tänä iltana tv:stä tuli dokumentti myrkkykaasuista. Uutisissa Saddam Hussein lietsoi Irakin kansaa pyhään sotaan. Euroopan kauppayhteisön neuvottelut olivat kariutuneet - kauppasota uhkaa. Neuvostoliiton sisäpolitiikka on sortumassa kaaokseen. Somalipakolaisten vastaanottokeskuksessa on räjähtänyt pommi... Tällaisen todellisuuden keskellä ei ole mitenkään mieltäylentävää lukea romaania keinotekoisesta flunssaviruksesta, joka karattuaan tappaa 99% ihmisistä. Aihe tuntuu liian profeetalliselta. Ei Tukikohta ole ylentävää luettavaa muutenkaan. Kirjan kansilööpissä luvataan, että tämä romaani valvottaa ja se jos mikä on totinen tosi! 1300 tiivistä sivua superflunssasta selvinneiden jahkailua pitää hereillä pitkään, mikäli on päättänyt sinnitellä Kingin turbomegateoksen loppuun. Suomennettu versio kirjasta on kirjailijan mukaan n. 400 sivua pitempi kuin kirjan ensimmäinen laitos. Ensimmäistä alkukielistä painosta oli kustantajan vaatimuksesta viisaasti lyhennetty tuo mainittu määrä. Poistettujen sivujen sisällyttämistä uuteen versioon King perustelee juonellisilla syillä, mutta lopputuloksessa häviää metsä puilta kokonaan. Yhä uusien ja uusien henkilöiden marssiessa tyhjälle näyttämölle kirjan selkäranka venyy liian ohueksi. Tällainen paisuttelu ei toimi lainkaan. Ihmiskuvauksessakin King on onnistunut vähintään yhtä hyvin jokaisessa inhimillisen mittaisessa romaanissaan, joissa myös juonilangat ovat säilyneet ehjinä. Tukikohdassa on syvä kristiuskon vire. Jumala ja Saatana ovat kirjassa tuiki todellisia. Ihmeiden aika on palannut superflunssan jälkeen. Politiikan puolella King piirtää kovin konservatiiviset kuvat. Väestöromahduksen jälkeen täydelliseen yltäkylläisyyteen ja yhteisomistukseen 'joutuneet' ihmiset eivät näytä oppineen mitään. Ensimmäisen uuden yhteisön hallintoa järjestettäessä ovat junttakokoukset, kähmintä ja muut näennäisdemokratian rekvisiitat itsestäänselvyyksiä. King haluaa selvästi kertoa jotain ihmisten perusluonteesta. King on sisällyttänyt Tukikohtaan jälleen mielenkiintoisen juonteen muuhun tuotantoonsa. Kirjassa ei koskaan selviä miksi pieni osa ihmisistä oli immuuneja superflunssalle, mutta annetaan kuitenkin ymmärtää, että kaikki eloonjääneet osaavat hohtaa. Olisi suotavaa, ettei kukaan tutustuisi Stephen Kingiin ensimmäistä kertaa Tukikohtaa lukemalla, koska kirjaa ei voi suositella kuin kaikkein sitkeänahkaisimmille King-faneille. Kirjan painos oli kuitenkin valtava ja ilmestymisajankohta paras mahdollinen, joten moni on takuulla joutunut pettymään Kingin aikaisemman maineen valossa, sääli. Toivottavasti maailma on vielä ehjä tämän Aikakoneen ilmestyessä. Harri Haarikko
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
