Mannerheim-sinfonia

Mannerheim-sinfonia

(Aikakoneesta 1/1991)


Takaisin arvosteluhakemistoon

Brian Aldiss: Mannerheim-sinfonia (The Year Before Yesterday, 1987, suomennettu uudistetusta laitoksesta Cracken at Critical, 1987),
Kirjayhtymä, 1990, sidottu, ISBN 951-26-3309-4, 260 s.
suom. Tauno Peltola, päällys Markus Heikkerö.

Olipa kerran pieni pohjoinen maa, jossa vallitsi suuri ruma hirviö. Hirviön nimi oli Heikko Kansallinen Itsetunto.

Tämä kammottava otus ajoi maan kansalaiset ryyppämään ja lyömään toisiaan puukoilla, aiheutti perusteetonta katkeruutta muita maita kohtaan ja esti maan jääkiekkojoukkuetta voittamasta arvokisamitaleita.

Hirmuolion yksi pahimmista tihutöistä oli kuitenkin se, että kun kerran se oli saanut maan kansalaiset tuntemaan itsensä niin surkeiksi, se opetti myös heidät tuntemaan typerää ja perusteetonta iloa jokaisesta triviaalistakin huomionosoituksesta, joka heidän maataan ja kansaansa koski. Jos tuon maan neitonen pääsi toisen maan lehteen mannekeeraamaan tai tuon maan mies kuljetti autoa nopeammin kuin toinen tai kun joku keksi väittää, että maassa asui joku myyttinen satuolento, kaikki röyhistelivät rintaansa ja sanoivat, että näin Luodaan Kansallista Identiteettiä.

Kansallinen Identiteetti oli omituinen otus, jonka joku oli joskus kuulemma nähnyt, ja sen piti taistella Heikkoa Kansallista Itsetuntoa vastaan ja ajaa se huits ääreen.

No, sitten kerran tuohon maahan tuli kylään muunmaalainen kirjailija. Ei hän nyt mikään kamalan ihmeellinen kirjailija ollut, mutta olipa joissakin pikku piireissä kuuluisa. Ja miksipä ei olisi tullut kylään, kun kerran nätisti pyydettiin ja kaikki maksettiin.

Kirjailija sitten tultuaan pois kirjoitti uuden kirjan. Hän otti kaksi ikivanhaa ja erinomaisen tyhmää novelliaan: "Equator" vuodelta 1958 ja "Impossible Smile" vuodelta 1965, kirjoitti niihin myös erinomaisen tyhmän kehyskertomuksen, joka tapahtui ikäänkuin tuossa kaukaisessa ja kylmässä maassa, ja nimesi tämän ylimääräisen osan vielä maan jonkinsortin sotasankarin mukaan.

Ja niin tämä kirja, joka ikipäivänä ei olisi muuten ylittänyt tuon maan käännöskirjallisuuskynnystä, ja joka muutenkin oli silkkaa vanhan moskan myymistä uusissa kansissa, ja varmaan kirjailijan kotimaassakin vain kuriositeetti, käännettiin tuolle hassulle kielelle ja kaikki mekastivat onnellisina siitä, että joku oli ylipäätään jotenkin noteerannut tämän kaukaisen maan ja että se jonkun mielestä oli yleensä olemassa, ja kuinka komeaa oli että joku ylipäätään kirjoitti tuosta maasta mitään, oli se millaista soodaa tahansa.

Ja sitten kaikki ajattelivat, että Heikko Kansallinen Itsetunto oli perääntynyt monta metriä. Vaikka se oli oikeastaan vain näyttänyt todellisen, kauhean voimansa.

Ja sitten tuo arvostettu kirjailija ulkomailta sanoi kaikille kollegoi

lleen: jos haluatte saada kirjojanne käännetyksi hassulle kielelle, niin tässä olisi yksi maa: mainitkaa se pari kertaa tekstissä, niin nakki on varma.

Ja sitten kaikki ulkomaan kirjailijat nauroivat koko matkan pankkiin.

Sen pituinen se.

Johanna Sinisalo


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun


Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute