|
Purjehdus Bysanttiin(Aikakoneesta 2/1991)Takaisin arvosteluhakemistoon Robert Silverberg: Purjehdus Bysanttiin, "Korkealaatuinen" on ehkä vähän hassu adjektiivi käytettäväksi kirjailijasta, mutta Robert Silverbergiin se tuntuu sopivan. Tältä hienolta kirjoittajalta on saatu suomeksi tuskin mitään. Galaxy Scifi -sarja on nyt käynyt korjaamaan tätä puutetta julkaisemalla kolmen pienoisromaanin/pitkän novellin kokoelman Purjehdus Bysanttiin. Kokoelman meriittejä tuskin käy arvosteleminen. Kaikki kolme tekstiä ovat niittäneet jonkin arvostetuimmista sf-palkinnoista. Niminovelli "Purjehdus Bysanttiin" voitti Nebulan vuonna 1986. "Salainen seuralainen" sai vuoden 1988 Locuksen ja itsellänikin oli ilo olla paikalla taputtainassa, kun Silverberg viime kesänä Haagissa otti vastaan Hugon novellista "Tulkoon sotilas - ja myöhemmin: vielä toinen". Kokoelman yhteisenä nimittäjänä on eksistentialististen kysymysten variaatiot; mitä on olla olemassa, mitä on olla elossa, mitä on olla ihminen. "Salainen seuralainen" on kertomus alukselta, joka kuljettaa toisiin maailmoihin mm. sielumatriiseja, ihmisiä jotka ovat jättäneet ruumiinsa taakseen, matkustavat pelkkänä sähköimpulssina ja odottavat saavansa määränpäässään uuden ruumiin. Oma suosikkini tässä kokoelmassa, "Tulkoon sotilas", kertoo kokeesta, jolla tiedemiehet kutsuvat tietokonesimulaatiolla menneisyydestä historian hahmoja, Pizarron ja Sokrateen. Mutta saavatko he tarkasteltavakseen kerran todella eläneet ihmiset, vai historian näistä luomat mielikuvat? Novelli on mielenkiintoinen rinnakkaisteos Silverbergin varhaisemmalle novellille "When the Myths Went Home", jossa vastaavanlainen kokeilu antoi kreikkalaisille taruhahmoille tilapäisen todellisuuden. Niminovelli "Purjehdus Bysanttiin" sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa harvalukuiset, lähes kuolemattomat asukkaat aikansa kuluksi pystyttävät ja purkavat historian kaupunkeja, tai omia mielikuviaan niistä, niin että maailmassa on aina kerrallaan vain viisi kaupunkia. Sittemmin on keksitty alkaa sieppailla menneisyyden ihmisiä hauskuuttamaan noita puolijumalia hupaisalla arkaaisuudellaan. Päähenkilö, joka asteittain tajuaa olevansa tällainen antiikkikapine, joutuu pohtimaan olemisensa olemusta. Kokoelma on ehdottomasti laadukas ja edustava, mutta jonkinlaista särmää siitä puuttuu. Ehkä ongelmana on se, että novellit kaikesta ulkoisesta erilaisuudestaan huolimatta askartelevat kovin samankaltaisten kysymysten ympärillä. Suosittelen luettavaksi, mutta ei yhtä soittoa. Upea kansikuva! Leena Peltonen
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
