|
Paheiden palatsi(Aikakoneesta 4/1990)Takaisin arvosteluhakemistoon Tim Powers: Paheiden palatsi Tim Powersin ottaminen suomennosohjelmaan on erittäin ilahduttava osoitus siitä, että kustantajamme ovat vihdoin pääsemässä irti tuosta takavuosien kolmikantaperiaatteesta, jonka tuloksena monella pelkästään suomeksi lukevalla on varmaan edelleen se käsitys, että tieteiskirjallisuus on pelkkää 50-luvun Clarkea, Asimovia tai Lemiä. Powers on 80-luvun vahva ja elinvoimainen tulokas, joka edustaa meillä aniharvoin tavattua laadukasta toimintascifiä. Hänen tuotannolleen on ominaista mutkikas, mutta sujuvasti etenevä juoni, jonka kirjailija hallitsee napakkaan loppuun asti, sekä hyvin ajateltu ja elävästi kuvattu maailma, joka teoksesta toiseen on aina hyvin erilainen. Paheiden palatsin maailma on kokenut tuhon ja menettänyt merkittävän osan teknologiastaan. Ihmiset eivät enää ymmärrä menneisyyden laitteita, konjakki on noussut valuutaksi ja monet etsivät lohtua ja unohdusta Veri nimisestä huumeesta, tarkoitusta ja yhteenkuuluvuutta Norton Närhenpuskan hurmahenkisestä kultista. Kultin jäsenet etsivät käännykeikseen erityisesti yksinäisiä nuoria, jotka aivopesun ja oudon ehtoollisriitin seurauksena nopeasti menettävät tahtonsa ja yksilöllisyytensä, ja heidät kuljetetaan Närhenpuskan pyhään kaupunkiin. Päähenkilö Greg Rivas on yksi niistä harvoista, jotka toimeksiannosta uskaltautuvat noutamaan takaisin kultin kaappaamia nuoria. Lopetettuaan jo nämä vaaralliset retket hän suostuu lähtemään vielä kerran, kun kohteena on hänen nuoruudenrakkautensa. Tällä kerralla matka vie pitemmälle kuin koskaan, sisälle pyhään kaupunkiin ja edelleen syntiseen Veniceen, jota hallitsee pahamaineinen Paheiden Palatsi. Siellä päästään vihdoin selvyyteen messiaan toiminnan tavoista ja tavoitteista, ja myös hänen taivaisesta alkuperästään. Närhenpuska, alkukielessä Jaybush, kuulostaa uskomattoman kornilta. Käsitän, että nimi on ollut pakko kääntää, koska siitä esiintyy tekstissä erilaisia johdannaisia. En voi olla ajattelematta, että sanan jay slangimerkitys marijuana on ollut kirjailijalla enemmän mielessä kuin tietty pahaääninen lintu. Missään tapauksessa ei käy yhtään kateeksi suomentajaa, joka epäilemättä on joutunut tekemään hankalia ratkaisuja käännöstyössään. Teksti ei kulje yhtä hereänä ja herseänä kuin alkukielellä. Takakannen teksti alkaa lupaavasti: "Ensimmäinen suomennos palkitulta SF-kirjailijalta..." Ehkä meillä on toivoa joskus saada suomeksi Powersin hauska ja mielikuvituksekas, Philip K. Dick -muistopalkinnon voittanut The Anubis Gates (1983). Kuka muuten ohjelmoisi takakansitekstien kirjoittajien koneet tilttaamaan, kun niillä kirjoitetaan sanapari "huikea tulevaisuusfantasia"? Mitä hornan ideaa sf-kirjasta yleensä on kirjoittaa luonnehdintaa, kun se tehdään aina samoilla sanoilla? Leena Peltonen
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
