Norby, seonnut robotti

(Aikakoneesta 2/1991)

Janet & Isaac Asimov: Norby, seonnut robotti
(Norby, the Mixed-Up Robot, 1983),
Art House, 1990, sidottu, ISBN 951-884-091-1, 122 s.
Suom. Jyrki Kiiskinen, päällys Markko Taina.

Eletään huikean edistynyttä avaruusaikaa, vai eletäänkö? Kaikki asiat, niiden joukossa korkeamman koulutuksen hankkiminen, ovat lujasti rahasta kiinni. Tietokoneet ovat niin heikosti suojattuja, että yksi koulupoika pystyy pikkuisen töpeksimällä pistämään Avaruuden Komentokeskuksen tietojärjestelmän päiviä kestävään remonttiin. Naisten 50-prosentin osuus työelämässä ei ole vieläkään sellainen itsestäänselvyys, etteikö sitä tarvitsisi erikseen korostaa, eikä se sitäpaitsi näytä edelleenkään koskevan korkeita virkoja. Kaikki tärkeät herrat tirkistelevat innoissaan naispoliisin vaatteiden liukenemista ja ratkeilemista (vain naisten vaatteet ratkeilevat) sivuuttaen tyystin hänen virkatehtävien hoitonsa. Puolustusjärjestelmät ovat siinä jamassa, että Maan kohtalo riippuu taas kerran 14-vuotiaasta koulupojasta ja hänen nulikkamaisesta isoveljestään.

Tervetuloa, lapset, ruusuiseen tulevaisuuteen opiskelemaan robotiikan alkeita mukavan Isaac-sedän opastuksella.

Norby on taas yksi persoonallinen robotti. Tosin mieleen alkaa hiipiä epäilys, että mariseminen, kerskaileminen ja taipumus itsesääliin ovatkin kaikille roboteille yhteisiä piirteitä, ja siten kaikkea muuta kuin persoonallisuuden ilmauksia. Norby on hassunnäköinen kapine, joka on koottu yhdistelemällä muukalaisten aluksen hylystä löytyneitä osia tavalliseen vaurioituneeseen robottiin ja siksi sillä on itselleenkin yllättäviä ominaisuuksia. Lisäksi sillä yhtä massiivinen ylemmyys- kuin alemmuuskompleksikin, ja niinpä enemmät puolet kirjan tekstistä kuluukin siihen kun Norbyn nuori isäntä maanittelee rakkinettaan tekemään milloin mitäkin. Kuvitelkaa kehuvanne ja kannustavanne sähkövatkaintanne kerman vispaamiseen, tai pönkittävänne videonauhurinne egoa, kun pitäisi tallettaa jakso Star Trekiä.

Kirja yrittää olla vauhdikas ja vitsikäs, kuten kaikki kohderyhmäänsä aliarvioivat nuortenkirjat tekevät. Juoni kuitenkin on pelkkää koheltavaa siirtyilemistä sinne tänne ja huumori kerrassaan alkeellista. Ainoan aidon hymyn, vahingoniloisen tietenkin, kirvoitti seuraava poliisin mellakka-aseistusta kuvaileva kohta:

Kun piikkirypäs räjähtää, seuraukset tuntuvat vain välittömässä läheisyydessä, eivätkä ne ole kohtalokkaita, mutta ihmiset jotka ovat kohdealueella, tuntevat joutuneensa kahdenkymmenen villisian joukkoon. (s. 76).

Norby on oletettavasti tarkoitettu kouluttamaan lapset ja nuoret sitten isoina Isaac-sedän 350 kirjan ostajaksi. Luultavammin se kuitenkin leimaa koko science fictionin heidän sihnissään älyttömäksi, huonosti kirjoitetuksi mosoksi, joka kannattaa kiertää kaukaa. Tämäkö oli kustantajan kulttuurillinen ja kuluttajavalistuksellinen vaikutin?

Leena Peltonen


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun

Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute