|
Merkilliset kirjoitukset(Aikakoneesta 1/1991)Takaisin arvosteluhakemistoon S. Albert Kivinen: Merkilliset kirjoitukset - Novelleja, artikkeleita, filosofiaa, Olin lukenut S. Albert Kivisen novellin "Keskiyön mato Ikaalisissa" jo kohta sen ensi kertaa ilmestyttyä vuonna 1987. Se onnistui täydellisesti yhdistämään H.P. Lovecraftin tyylisen kauhutarinan suomalaiseen maisemaan ja kansanperinteeseen. Tältä Kivis-kokoelmalta saattoi siis odottaa paljon, kun ottaa huomioon hänen eksentrisen kirjoittajanlaatunsa, jota "Keskiyön matokin" kuvasteli. Täydellisesti odotuksissa ei tarvitse pettyä, vaikka ainoastaan n. puolet kirjasta onkin omistettu suoraan Lovecraftille (Lovecraft-tyylisille novelleille ja lyhyelle Lovecraftin elämäkerralle). Ensimmäinen novelli, "Tuulta tallova itikka" aiheuttaa pahimman pettymyksen. Se on Lovecraftin tyylinen ainoastaan siinä mielessä, että Lovecraftkaan ei aina onnistunut koostamaan kertomuksistaan kovinkaan sujuvia kokonaisuuksia. "Keskiyön madon" sensijaan kykenee lukemaan aina uudestaaan ilman, että sen vaikuttavuus kärsisi, ja tuon tarinan perään sijoitettu, aikaisemmin julkaisematon "Cthulhun suojatti" onnistuu olemaan vieläkin vahvempi kokemus. Se jatkaa Kivisen ilmeistä yritystä muuntaa Ikaalisista suomalainen vastine Lovecraftin Dunwichille, ja tarinaan on saatu mukaan koko joukko lovecraftilaista runollista hulluutta. Tässä saattaisi jopa olla kaunein koskaan kirjoitettu suomalainen kauhunovelli. Teoksen loppuosat ovatkin ongelmallisempia. Sekä 'Obliteskentit novellit' että 'Pöytätanssin oudot kuviot' käsittelevät parapsykologiaan liittyviä ideoita. Perusoivalluksena saattaa olla, että koko tuohon alueeseen tulisi suhtautua aivan kuin se "voisi olla" olemassa, mutta samalla tiedostaen, että se "ei ole" olemassa. Tämä on kylläkin vain omaa tulkintaani, sillä Kivinen ilmaisee asiansa varsin vertauskuvallisesti. Obliteskenteistä novelleista "Matka vanhan viisaan miehen luo" on kaikessa salatieteen satiirissaan keveintä luettavaa, vaikka kaikki viittaukset täydellisesti ymmärtääkseen pitäisi lukijan varmaankin olla vähintään vapaamuurari (tai edes laastin sekoittaja). Merkillisten kirjoitusten viimeinen osa koostuu filosofisista artikkeleista, jotka liittyvät parapsykologisiin pohdiskeluihin siinä mielessä, että niissä mm. käsitellään mahdollisia selityksiä sille, että on mahdollista havaita objektiivisesti ottaen olemassaolemattomia kohteita. Näiden artikkeleiden kielenkäyttö on kuitenkin jopa teoreettisen filosofian kielenkäytöksi vaikeatajuista (sitä voisi jopa luulla tahallisen vaikeatajuiseksi). Onkin syytä ihmetellä, kuinka monet kirjan lukijoista yleensä ovat kykeneväisiä tämän loppuosan lukemaan. Tuleepa tässä mieleen, että paljon parapsykologiaa mielenkiintoisempi tutkimuskohde voisi olla parasosiologia. Se voisi tutkia ns. parapsykologisten kokemusten jakaantumista yhteiskunnassa ja niiden esiintymisten yhteyksiä yhteiskuntadynamiikkaan. Parasosiologit voisivat pitää päässään tötteröhattuja ja pukeutua liehuviin viittoihin, jotta kosketus tutkimuskohteeseen säilyisi tuoreena. P.A. Manninen
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
