Kauppamiesten sota

(Aikakoneesta 3/1990)

Frederik Pohl: Kauppamiesten sota
(The Merchants' War, 1984),
WSOY (Scifi-sarja), 1990, sidottu,
ISBN 951-0-16290-6, 258 s.
Suom. Ari Koskinen, päällys Heikki Kalliomaa.

Kauppamiesten sota on jatkoosa Frederik Pohiin ja C.M. Kornbluthin yhdessä kirjoittamalle Avaruuden kauppamiehet -nimiselle satiirille. Se irvistelee varsin pisteliäästi mainos- ja markkinointiyhteiskunnan ilmiöitä, keinotekoisia tarpeita, kuluttamista, tavaranpaljoutta kaikkea, mitä rahaa pyörittämällä voi saada.

Maapallo on mainostoimistojen ja markkinamiesten hallitsema. Kaikki on kaupan. Niko-purkan, mukillisen Kahvinta, Starrzelius Verilyn -housupuvut, TosiLiha-kuutiot ja kaiken muun mahdollisen synteettisen rojun (mikään ei ole aitoa!) voi maksaa Pika-Aina-Valmis-Käteis-Kassaan. Kuluttajat ovat typerää karjaa, jota voi ohjelmoida ostamaan aivan mitä tahansa.

Venus sen sijaan on vilpitön planeetta, jossa kauppamiehet käyvät agitoimassa kulutusjuhlaa. Venuksen kaupoissa on tuotteiden vieressä varoittavia lappuja:
"Kaikki cocktailit ovat valmiiksi sekoitettuja tölkityksiä ja maistuvat sellaisilta."
"Keittiömestari suosittelee tänään: Älkää ottako munakokkelia! "

Veenit eli venuslaiset eivät usko liikevoittoon, he eivät halua, että ihmiset ansaitsevat rahaa.

Tennison Tarb on kovemman luokan kauppuri, mainosmies, joka on komennuksella Venuksessa. Hän on uraputkitavoitteissaan jo pääsemäisillään kliimaksiin, mutta ikävä kyllä, hän hairahtuu. Pitkästä aikaa maapallolle päästyään hän talsii hurmioituneena New Yorkin katuja, astuu vahingossa kielletylle alueelle ja maistaa MokieKokea... ja joutuu välittömästi tämän huumaavan aineen orjaksi. Tästä alkavat Tarbin koettelemukset, sillä narkkari ei ole mainosmiesten maailmassa minkään arvoinen.

Kauppamiesten sota on mainiota pilkkaa nyky-yhteiskunnasta, jonka kaupallisuus ja kevytmielisyys korostuvat amerikkalaisessa kulttuurissa voimakkaimmin. Kauhistuttavinta oli Tennison Tarbin sekä muiden kauppamiesten perinpohjaisuus, kaikki hyeenamaiset keinot, joilla kuluttajparka voidaan saada kiikkiin ja ostamaan, ostamaan, ostamaan. Kuluttajille on jopa KulAnon-piirejä, joissa voi AA-kerhon tapaan ruotia ongelmiaan, mikäli ei pysty kuluttamaan kykyjensä mukaan, vaan sairastuu.

Kirjahan on kaikessa hauskuudessaan ja ylettömyydessään aivan karmea. Ei niin kovaa leikkiä, ettei totta toinen puoli. Ei ole pitkää aikaa, kun Me naisissa (vai Annako se nyt oli?) pohdittiin, miksi jotkut sairastuvat kuluttamiseen. Tulevaisuuden fantasia ei olekaan hassunhauska hypoteesi, vaan silkkaa realismia. Olen itse mainosalalla ja aina joskus käy mielessä, pitäisikö sittenkin siirtyä johonkin oikeisiin töihin, lapioimaan lantaa tai paapomaan sairaita vanhuksia.

Luettuani Kauppamiesten sodan, mietin asiaa taas kerran.

Virpi Kianta


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun

Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute