Conan ja demonit

Conan ja demonit

(Aikakoneesta 2/1990)


Takaisin arvosteluhakemistoon

Robert E. Howard: Conan ja demonit,
Toim. Markku Sadelehto,
Jalava (Jalavan fantasiasarja 1), 1990, nidottu, ISBN 951-8954-20-8, 208 s.
Suom. Ulla Selkälä & Ilkka Äärelä, päällys Jari Rasi, kuvitus Petri Hiltunen.
Sisällysluettelo (Jyväskylän SF Seura 42:n bibliografiasta).

"Ettekö ole ennen nähneet päätöntä ruumista?" Tuo Conanin esittämä kysymys on luonteeltaan aivan asiallinen. Onhan noita nähty ja nähdään vastakin. Mitäs niitä turhaan tuijottelemaan.

Toisinaan Robert E. Howard onnistui tosiaan luomaan kohtauksia, joiden raaka voima hätkähdyttää yhä. Ikävä kyllä niin tapahtui vain toisinaan. Hänen tekstinsä on siinä määrin tyylirikkoista, että sitä on vaikeaa lukea naureskelematta ääneen. Tässä Jalavan Conan-koosteessa (johon on valittu novelleja vuosilta 1933-35) näitä tahattoman humoristisia kohtia on useita. Kun Mustan rannikon kuningatar rakastuu Conaniin, hän ilmaisee tunteensa perusteellisesti: "Sinä Pohjolan tiikeri, olet kylmä kuin lumiset vuoret, joilla olet kasvanut. Ota minut ja hukuta hurjaan rakkauteesi! Lähde kanssani maailman ja merien ääriin!"

Toinen hupaisa kohtaus on Yön profeettojen Mestarin uhoilu, jossa jumaluudeksi julistautuminen ja B-luokkaisen gangsterin elkeet kohtaavat toisensa: "Pikku typerys, etkö tajua, että sinun kuninkaallinen ylpeytesi ei merkitse minulle enempää kuin tuulessa lentävä heinänkorsi? Minulle, joka olen kokenut Helvetin kuningatarten suudelmat!" Pahasti pelkään, että suomennos tekee täysin oikeutta alkuperäiselle tyylille.

Barbaareista yms. miekkamiehistä on Howardin jälkeen kirjoitettu fantasiakirjoja kasapäin. Jotkut kirjailijat ovat tehneet työnsä hyvin ja monet huonosti. Howard oli kuitenkin paikalla ensin, millä tietysti on merkityksensä. Hän loi tietyn mallin, joka on saanut toimia perustana myöhemmälle kerronnalle.

Onnistuessaan Howard sai aikaan hyvää viihdettä. Tässä kokoelmassa oleva novelli "Elefantin torni" ei naurata lainkaan. Se on tehokas ja jännittävä. Samaa voi sanoa kokoelman päättävästä tarinasta "Mustan joen tuolla puolen", jossa tosin häiritsee se seikka, että novelli voisi aivan hyvin kertoa intiaanisodista. Fantasia on paikoitellen niin ohutta, että se on kulunut puhki.

Howardin teksti toimii parhaiten silloin, kun sitä ei tarvitse lukea. Conankin taitaa olla vakuuttavimmillaan sarjakuvissa ja elokuvissa.

P.A. Manninen


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun


Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute