|
Veren kirjat 1(Aikakoneesta 3/1989)Takaisin arvosteluhakemistoon Clive Barker: Veren kirjat 1 Clive Barker on kova. jätkän maineessa. Hänen kirjansa kuu1uvat olevan pelkkää hurmetta ja entusiastit kusevat hunajaa Hellraiser-elokuvan jälkeen. Veren kirjojen esipuheessa Barkeria verrataan itseensä vanhaan vihtahousuun Edgar Allan Poe'en, joten ennakkopaineita ruojalle on ainakin sälytetty. "Veren kirja" on johdanto- ja niminovelli, jossa tuonpuoleiset raapivat nuoren pojan omien tarinoidensa veriseksi kokoelmaksi. Barkerin kirjan novellit ovat juuri näitä nuorukaisen ihoon kaiverrettuja kuolleiden kertomuksia. Vaikka idea on suoraan Ray Bradburylta, "Veren kirjassa" on mukavaa seksuaalista kihelmöintiä ja se raottaa sen verran ovea kiusattujen kalmojen maailmaan, että pelonsekaiset odotukset jatkosta lisääntyivät entisestään. "Keskiyön lihajuna" kolahti jo todella rankasti. "Lihajuna" kertoo New Yorkia terrorisoivasta, uhrinsa nylkevästä murhaajasta ja hänen saaliikseen joutuvasta kadun miehestä. Molempien luonteet hahmotellaan onnistuneesti nopeilla, yksinkertaisilla vedoilla. Tässä etovan tiiviissä kertomuksessa saattoi takaa ajetun pelon ja hien sekä teurastajan aikaisempien uhrien veren melkein haistaa. Vaikka "Lihajunan" ratkaisun arvasi hyvissä ajoin, oli siinä totisesti munaa. "Supatus ja Jack" on reilusti edeltäjiään kevyempää kamaa. Se on vilpittömästi hauska kummitusjuttu, melkein pelkkä musta vitsi. Kun kauhusta näin tehdään pilaa, se kadottaa kaiken muutenkin vähäisestä uskottavuudestaan ja menettää samalla myös pelottavuutensa. Tämän jälkeen uskalsin tarttua Barkeriin hämärän hetkelläkin. "Sianveren blues" ei myöskään nouse "Lihajunan" veroiseksi roiskeeksi. Barker on toimivan dialogin ja visuaalisen tarinan mestari ja viimeistään nyt huomaa kuinka taitavia ovat hänen kääntäjänsäkin. Poropeukaloiden näpeissä hänen tekstinsä olisi latistunut veripaltuksi. "Seksiä, kuolemaa ja tähtien loistetta" on jälleen aikaisemmista poikkeava väristys. Kyse on haudoistaan nousevista entisistä näyttelijöistä, jotka perustavat oman kiertävän teatteriseurueen. "Seksiä jne." tuntuu aivan kannanotolta suomalaisen teatteritaiteen lamaan. Kuvitelkaa jos kesken Rykmentin murheenkryynin kesäteatteriesityksen Tauno Palo ja Masa Niemi heräisivät heittämään paskaa... Kuten edeltäjänsäkin, on kokoelman päättävä "Kukkuloilla kaupungit" huomattavasti aloitusnovelleja kesympi. Viimeisen kertomuksen päähenkilöinä kekkuloivat kaksi homoa, mutta koska heidän seksuaalisuudellaan ei ole mitään virkaa tarinan sisällön kannalta, jäävät homoilut pelkäksi kikkailuksi. Veren kirjat lupasi enemmän kuin pystyi antamaan. Ehkä kirjat pitäisi lukea täydellisinä ennen lopullisen tuomion langettamista, mutta ainakaan tämän ensimmäisen osan perusteella Barker ei täytä Poen monessa kauhussa kalttaantunutta manttelia, vaikka omaperäisiä ja tunnelmallisia kertomuksia kirjoittaakin. Barkerin motto on, että "Jokainen meistä on Veren kirja; mistä hyvänsä meidät avaakin, olemme punaisia." Aivan, ja Veren kirjoja on erilaisia kuten ihmisiäkin. Valtaosa on tylsiä, huonosti kirjoitettuja ja itseään toistavia, mutta osa on äärimmäisen jännittäviä, henkeäsalpaavia ja sujuvia eli sellaisia kirjoja, jollaisia me kaikki haluaisimme olla. En kuitenkaan usko, että meitä kukaan koskaan lukee. Harri Haarikko
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
