Parantaja

Parantaja

(Aikakoneesta 3/1989)


Takaisin arvosteluhakemistoon

John Brunner: Parantaja (The Whole Man, 1964)
Jalava (Jalavan scifi-sarja n:o 15), 1989, nidottu, ISBN 951-8954-12-7, 188 s.
suom. Kari Nenonen
päällys Jari Rasi

Brunnerin kirjan avaus on synkkä ja tehokas. Lähitulevaisuus. Eletään kriisiä, kauhun tasapaino on horjahtanut. Elintarvikepula, pommien räjähdyksiä, epätoivoa. Mieleen palautuu Orwellin 1984. Nyt Isoina Veljinä ovat YK:n rauhanturvasotilaat. Tähän masennuksen ilmapiiriin syntyy aikansa lapsi Gerry Howson. Häntä painaa sukurasitus. Gerry syntyy epämuodostuneena ja verenvuototautisena. Hän on epäonnistuneen ihmiskunnan täydellinen poika. Tai siltä ainakin näyttää.

Parantaja on yksilön kehityskertomus. Kun ajat paranevat ja elintaso alkaa nousta, Brunner lopettaa sosiologisen kuvauksen. Keskipisteeksi nousee Gerry Howson. Kirjan tunnelma muuttuu. Brunner kertoo Gerrystä kolmannessa persoonassa. Lukija on sivustakatsoja, ei henkilökohtainen kokija.

Gerry ontuu hyvällä tuurilla läpi nuoruutensa kunnes hänelle selviää ettei hän ole tavallinen ihminen edes mieleltään. Hän on maailman voimakkaimpia telepaatikoita. Hänenkaltaisensa valvovat rauhantilaa YK:ssa. Gerry Howson ryhtyy tällaiseksi yhteiskunnan parantajaksi, uudenaikaiseksi jeesukseksi, joka hallitsee väkivallattomasti. Hylkiöstä tulee tärkeä.

Brunnerin telepaatikot ovat oikeita. He ovat erilaisia kyvyiltään ja voimiltaan. Heillä on ristiriitoja. Telepaatikkoja kohtaan tunnetaan pelkoa ja epäluuloa, mutta heitä ei sentään vainota, niin kuin A.E. van Vogtin slaneja. Gerry Howson on vaikeavammaiseksi hyvin tasapainoinen. Hän selvittää kadehdittavan sujuvasti henkilökohtaiset ja sosiaaliset ongelmansa. Psi-kyvyt olisivat ilmeinen siunaus. Entä todelliset vammaiset, joilla ei ole kompensaationaan edes sävelkorvaa? Jokainen yksilö on hyödyllinen - kaunis ajatus - mutta psi-kykyjä ei ole apuna kellään. Todellisuudessa.

Science fictionina Parantaja on lämmin ja inhimillinen. Suomalaisten sf-kustantajien human interest -linja jatkuu. Valitettavasti kirjan päätös valuu kuin´hunajatikku.

Happy end.

Harri Haarikko


Takaisin arvosteluhakemistoon


Takaisin sivun alkuun


Aloitussivu - Sisältö - Mitä uutta Aikakoneessa - Uudet kirjat - Kirja-arvostelut - Kolahtaneita kirjoja - DVD-elokuvat - Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa - Uutisia - Kaikkiruokaisen päiväkirja - Aikakoneen linkit - Aikakoneen arkisto - Lukijoiden äänet - Kuukauden kuva - Kapteeni Kuolio - Aikakone FAQ - Palaute