Orbitsville(Aikakoneesta 2/1990)Takaisin arvosteluhakemistoon Bob Shaw: Orbitsville (Orbitsville, 1975), Bob Shaw on rakentanut romaaninsa järeän luokan scifi-idean varaan: löydetään aurinko, joka on keinotekoisesti ympäröity sisäpinnaltaan asuttavalla valtavalla, Orbitsville on kertomus sankaruudesta ja peräksiantamattomuudesta (eli koston ruokkimasta jääräpäisyydestä). Esittelytekstin mukaan se on romaani vallasta. No, miksi ei, mutta on Tarzan-filmeissäkin erotiikkaa. Avaruuslentäjä Vance Garamond joutuu tahtomattaan vastahankaan Starflight-monopoliyhtymän presidentin kanssa, jolloin Garamond pakenee Maasta henkensä kaupalla ja löytää sattumalta keinotekoisen, asumattomalta vaikuttavan pallomaailman, joka ratkaisee ihmisten vaatimattoman väestönkasvuongelman mennen tullen. Pressan on julkisuuden edessä nieltävä hetkeksi vihansa, mutta kaunaa ei ole unohdettu. Garamond ja hänen viattomat perheenjäsenensä joutuvat Orbitsvillessä entistä pahempiin vaikeuksiin presidentin ansiosta. Garamond päättää äkeissään ottaa hengen koko rouva presidentistä. Kirjassa riittää meininkiä yllinkyllin. Shaw sekoittaa mukavasti tarinansa suvantokohtia kivoilla juonenkäänteillä ja yllätyksillä, jotka pitävät lukijan mainiosti hereillä onnelliseen loppuun asti. Vasta ihmiskuvaus osoittaa Shaw'n romaanin ohuuden. Kirjassa on tasan kaksi henkilöä ja lukemattomia erilaisiin ammatteihin liimattuja erisnimiä, joita tarvitaan välttämättömänä väkenä. Tarkkaan ottaen Shaw ei ole piirtänyt kuin yhden todellisen ihmisen, Vance Garamondin, kunnolla. Presidentti Lindströmkin jää pelkäksi epäuskottavaksi noita-akan karikatyyriksi. Eikä Garamondkaan uskottava ole. Hän on puhdasverinen sankari, upseeri ja herrasmies, joka senkuin puristaa pallejaan, vaikka vaimo on vainaa. Garamondin ei tarvitse taivaan porteilla hävetä Buck Rogersin ja Flash Gordonin rinnalla, päinvastoin. Hän on kirjan täydellinen keskipiste, josta ei huutomatkan taakse erkaannuta hetkeksikään. Sankarin täydellinen kääntöpuoli on vallan turmelema presidentti Elisabet Lindström, psykopaatti ja epämuodostunut(!) nainen, joka saattaa hetken kiivaudessaan tappaa lähimmät lakeijansa. Näiden kahden polariteetin välisestä jännitteestä Bob Shaw on romaaninsa rakentanut. Kovin suoraviivaista, eiks vaan? Shaw'lla olisi paljon opittavaa vaikka David Briniltä tai viime aikoina kovasti kehutulta John Varleylta, joilla on kätevä taito pidentää näennäisen yksinkertaiset tarinansa lisäämällä niihin useita aktiivisia päähenkilöitä ja heihin liittyviä sivujuonia. Näin lukija luulee ahmivansa jotain parempaa kuin pelkkää kioskiviihteen pintaliitoa. Shaw ei ole nähnyt kirjansa syventämisen vaivaa muuten kuin jatko-osan tekemällä. Siksi Orbitsville katoaa jännittävien seikkailujen joukkohautaan, minne valtaosa science fictionista aina unohdetaan. Ei Bob Shaw'n silti tarvitse kyyristellä, kyllä Orbitsvillen miljöö kestää. Mehän annamme muun anteeksi? Harri Haarikko
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |