|
Noitarovio(Aikakoneesta 1/1990)Takaisin arvosteluhakemistoon Kari Nenonen: Noitarovio - analogioita, Joitakin Kari Nenosen uuden kokoelman novelleja voisi luonnehtia suomalaisiksi miekka ja noituus -tarinoiksi. Tekisipä mieleni antaa tyylille nimeksi kirves ja noituus. Huuruiseen pöytään on katettu neljä kauhunovellia ja kaksi tieteiskertomusta. Niitä maistelee mielellään, mutta jälkimaku jää hieman sekalaiseksi. "Ruumisarkkuboomin" aiheena on vampyyrien uusi nousukausi nykyajan Helsingissä. Se menettelee alkupalana, mutta resepti on turhan tuttu ja perinteinen. "Suku on pahin" -tarinassa heilutetaan kirvestä Karjalan kunnailla. Tunnelmaa manataan verkkaan yhä pahemmaksi, mutta karseimmat yksityiskohdat jätetään kuitenkin lukijan mielikuvituksen hoidettavaksi. Tämä lähestymistapa toimiikin paremmin kuin yksioikoinen anatomianluento. Nenosen innoittajana on hyvinkin saattanut olla Eppu Normaalin vanha ugrilaisen kansanluonteen tutkielma "Murheellisten laulujen maa". "Mustaleski" on hieman kuiva juttu hämähäkkiin rakastuvasta kirjailijasta. Millainen lemmikki, sellainen isäntä... "Noitarovio" on päässyt ansaitusti niminovelliksi. Nykyajan noituus, heavyrockin saatanalliset säkeet ja mustat lapsuudenkokemukset muodostavat kauhistuttavan keitoksen, jota kirjailija hämmentää varmalla otteella. Uusia osia tuodaan mukaan yksi kerrallaan ja lopulta niistä rakentuu tenhoava kokonaisuus. "Maailmankaikkeuden suurin yksinäinen" ja "Herran kukkarossa" ovat lajissaan onnistuneita tieteiskertomuksia, joissa tarkastellaan maailman menoa kyynisen kuivasti hymyillen. Nenonen kirjoittaa elävästi ja sujuvasti, kokeneen kirjoittajan ammattitaidolla. Monet yksittäiset novellit olisivat kuitenkin toimineet paremmin, jos yllätyselementin säilymiseen olisi kiinnitetty enemmän huomiota. Nyt useimpien tarinoiden loppuratkaisun pystyy arvaamaan jo ennen puoliväliä, "Ruumisarkkuboomissa" jo toisella sivulla. Noitarovio kuuluu jokaisen kauhusta vähääkään kiinnostuneen kirjahyllyyn. Uutta romaania odotellessa voi koettaa kehitellä kirjailijan sukunimestä anagrammia. Vähemmästäkin saa puistatuksia ja painajaisia. Tapani Ronni
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
