|
Kylmät kuut(Aikakoneesta 4/1989)Takaisin arvosteluhakemistoon Aeron Clement: Kylmät kuut (The Cold Moons, 1987), Kylmät kuut on Aeron Clement -nimisen kirjailijan esikoisteos (ja ainoa teos, kirjailija kuoli 1989, toim.huom.). Sinänsä melko liikuttava tarina ihmisen raakuudesta mukavia mäyriä kohtaan. Britit tuntuvat kirjallisuudessaan ja todellisessa elämässäkin vainoavan luonnonvaraisia nisäkkäitään kuten tamperelaiset ulkomaalaisia, mutta jotenkin kirjan idea tuntui niin kovin tutulta ja kuluneella. Ja tätä ei pidä ymmärtää niin, että luonnonsuojelu ja sukupuuttoon kuolevien eläinten varjelu olisi jotenkin huono kirjanaihe. Tämän teoksen kohdalla suurimmat puutteet olivat aiheen käsittelytavassa. Walesilaiset ovat siis tällä kertaa päättäneet räjäyttää mäyrät taivaan tuuliin, koska ne levittävät karjaan tuberkuloosia. Bamber-niminen mäyräpolo selviytyy teurastuksesta hengissä ja pystyy viimeisillä voimillaan raahautumaan läheiseen Cilgwynin mäyräyhdyskuntaan varoittamaan tulevista kauhuista. Viesti otetaan vakavasti ja koko kolmisatapäinen mäyräjoukko muutamaa yksilöä lukuunottamatta lähtee ihmistä pakoon kohti rauhaisampaa asuinseutua, Elysiaa. Tarina itsessään käsittää mäyräjoukon liikehdinnän pisteestä A pisteeseen B. Matkalle mahtuu haavereita, onnettomuuksia, kavaluutta mutta myös onnellisia hetkiä ja selviytymisen riemua. Kaikki tapahtuu hyvin suoraviivaisesti, mitään sivujuonia tai muita hötkyilyjä ei teokseen ole ympätty. Kylmät kuut olisi mainio animaatioelokuvan aihe, hyvin toteutettuna filminä se jaksaisi kiinnostaakin perheen pienimpiä. Mikään kuolematon teos Kylmät kuut ei ole. Se on sellaiseksi melko yksinkertainen ja vauhditon. Mutta ei Kylmät kuut mikään huonokaan valinta ole, jos on 10-16 -kesäinen ja kirjojen suhteen ahmimisiässä. Kirjan kansitekstissä verrataan Aeron Clementiä mahtipontisesti Richard Adamsiin, Ruohometsän Kansan ja Shardikin tekijään. On heillä yhteistä sikäli, että kummatkin kirjoittavat fiktiivisista nisäkkäistä. Liekö kirjailijan vaiko kääntäjän vika, että teoksessa vilisee kamalan paljon kliseitä ja tautologiaa, paikoin tiettyjen ajatuskatkosten jälkeen jopa kielioppivirheitä. Ajatuskatkoista merkillisin lienee se, että Gilgwynistä lähti matkaan pyöreästi ilmaistuna "kolmisensataa", matkalla mäyriä kuolee koko ajan, milloin kymmeniä, milloin vähän vähemmän, oman laskelmani mukaan pitkälle toistasataa, eikä yhtään pentua synny. Mutta Elysian turvasta ja rauhasta pääsee silti nauttimaan 260 mäyrää. Vaan jospa Aeron Clement onkin pistänyt osan mäyristä lisääntymään jakautumalla? Tästä kai olisi ollut hyvä mainita... Ja jotenkin käännöstyöstä paistaa läpi, että se on tehty joko vauhdilla, että saadaan kirja joulumarkkinoille tai sitten muuten vaan hutiloiden. Mutta eläintarinat ovat aina omalla tavallaan sydämeenkäypiä, vaikka vähän huonommatkin. Virpi Kianta
Aloitussivu -
Sisältö -
Mitä uutta Aikakoneessa -
Uudet kirjat -
Kirja-arvostelut -
Kolahtaneita kirjoja -
DVD-elokuvat -
Kirjailija- & taiteilijatietoa Aikakoneessa -
Uutisia -
Kaikkiruokaisen päiväkirja -
Aikakoneen linkit -
Aikakoneen arkisto -
Lukijoiden äänet -
Kuukauden kuva -
Kapteeni Kuolio -
Aikakone FAQ -
Palaute |
