|
Kuiskaus pimeässä
H.P. Lovecraft: Kuiskaus pimeässä,
Jalava (Jalavan kauhusarja 4), 1989, nidottu,
ISBN 951-8954-15-1, 196 s.
Suom. Ulla Selkälä & Ilkka Äärelä.
Päällys Jari Rasi.
Sisällysluettelo (Jyväskylän SF Seura 42:n
bibliografiasta)
|
Esseessään "Supernatural Horror in Literature" herra Howard Phillips Lovecraft määritteli todellisen kauhutarinan tärkeimmäksi ominaisuudeksi "hienovaraisen tunteen kunnioittavan pelon värittämästä kuuntelusta... Aivan kuin kuunneltaisiin mustien siipien iskuja tai ulkopuolisten hahmojen ja olentojen aiheuttamaa raavintaa tunnetun maailmankaikkeuden uloimmalta reunalta".
H.P. Lovecraftin oman tuotannon parhaat osat soveltuvat tuohon määritelmään täydellisesti. Niissä eivät kuvatut tapahtumat sinänsä ole kovin tärkeitä. Merkittävimmäksi elementiksi nousee tunne jonkin tuntemattoman ilmiön olemassaolosta. Tuo ilmiö voidaan kokea tässä maailmassa vain heikon kajastuksensa kautta, joka sekin pystyy viemään kokijaltaan järjen.
Kuiskaus pimeässä on kokonaisuutena parempi kuin Jalavan ensimmäinen Lovecraft-kokoelma Temppeli ja muita kertomuksia. Tähän uuteen teokseen on valittu neljä pitkähköä novellia (vuosilta 1926-1931), jotka kaikki ovat keskeisessä asemassa Lovecraftin luomassa Cthulhu-mytologiassa. Niissä äärettömän muinaiset hirviöjumalat tunkeutuvat esiin maalta, mereltä ja ilmasta.
Cthulhu-tarinoiden viehätys saattaa perustua siihen, että niiden rakenne on yhtä aikaa sekä yllätyksellinen että yllätyksetön. Niissä myyttien tutkijat joutuvat liian lähelle tutkimuskohteitaan ja vaikka he pääsisivät pakoonkin, heillä on hyvä syy odottaa tuntemattomien voimien kostoa. Cthulhu-ilmiöiden esiintyminen pystytään kuitenkin parhaimmillaan kertomaan niin ovelasti, että lukija todellakin jää kuuntelemaan melkein huomaamattaan ääniä jostakin kaukaa. Useat kirjailijat ovat jatkaneet Cthulhu-tarinoiden kirjoittamista Lovecraftin jälkeen, mikä seikka kertoo jotakin perusidean toimivuudesta.
Tässä uudessa kokoelmassa varsinkin novelleihin "Varjo Innsmouthin yllä" ja "Kuiskaus pimeässä" on siivilöitynyt yllätyksellisyyttä ja jopa runollisuutta. "Varjo Innsmouthin yllä" pystyy jopa osoittamaan, että välimatka ihmisestä hirviöön ei ole suinkaan niin valtava miltä se aluksi voi näyttää.
Lovecraftista on vihdoin tulossa Suomessa suhteellisen tunnettu kirjailija. Tätä arvostelua kirjoitettaessa Kuiskaus pimeässä on Helsingin Sanomien "Näitä kirjoja myydään Helsingissä" -listalla sijalla 7. Toivottavasti syynä ovat muut tekijät kuin Lovecraftin tietty aittoniemeläisyys.
Kuiskaus pimeässä on käännetty sujuvasti - missä Lovecraftin omalaatuisen tyylin muistaen on taatusti ollut työtä. Teoksen ainoat miinuspisteet tulevatkin kannesta, jonka tökerö sommittelu tuhoaa itse kansikuvan vaikuttavuuden perusteellisesti.
P.A. Manninen (Aikakoneesta 2/1990)
Takaisin arvosteluhakemistoon
Takaisin Aikakoneen arkistoon
Takaisin sivun alkuun
|
