|
Piknikki Paratiisissa
(Aikakoneesta 4/1988)
Takaisin arvosteluhakemistoon
Joanna Russ: Piknikki Paratiisissa (Picnic on Paradise, 1968)
Kirjayhtymä, 1968, sidottu, ISBN 951-26-3010-9, 128 s.
Suom. Kristiina Drews
Päällys: Marjukka Sahakangas
Joanna Russ: The Adventures of Alyx
Women's Press, 1985 (alunperin nimellä Alyx, 1976)
Sisältö: "Bluestocking" (1967), "I Thought She Was Afeard Till She Stroked My Beard" (1967), "The Barbarian" (1968), "Picnic on Paradise" (1968) & "The Second Inquisition" (1970)
|
Piknikki Paratiisissa -kirjan kannessa esiintyy hehkeä, raukeakatseinen glamourtyttö. Ilmeisesti taiteilija on halunnut kuvata sankaritar Alyxin kauniina, ja mikäs siinä sinänsä: kauneushan on piirre, jonka avulla on yleensä suhteellisen helppo hankkia ympäristönsä hyväksyntä. Mutta Alyxia, älykästä, kyynistä ja vaarallista Alyxia kuvatessa harva asia on niin toissijainen kuin kasvonpiirteet. "Alyx, the gray-eyed, the silent woman".
The Adventures of Alyx on novellikokoelma, joka voisi olla yhtä hyvin romaani. Se on kokonaisuudessaan kehityskertomus, niin yhden naisen kuin myös maailman kehitystä kosketteleva. Alyx aloittaa alhaalta: kokoelman toinen novelli "I Thought She Was Afeard Till She Stroked My Beard" lienee kronologisesti ensimmäinen ja kertoo taustaa sille, kuinka Alyxista tuli se mitä hän myöhemmissä kertomuksissa on. Hän tekee jotakin sellaista mitä sen ajan maailmassa ei tehdä. Kivet eivät puhu eivätkä puut vedä ylös juuriaan ja kävele; eivätkä vaimot lähde miestensä luota. Eivätkä varsinkaan ryhdy kimppaan salakuljettajien kanssa.
Toinen tarinoista, "Bluestocking", kokoelman ensimmäinen siis, käsitteleekin jo Alyxia seikkailijahahmonsa jo establisoineena henkilönä. Alyxin pestaa nuori hemmoteltu nainen kuljettamaan tämän oman kapinakarkuretkensä määränpäähän.
Kolmannessa kertomuksessa, nimeltään "The Barbarian", alkaa löytyä sitten science fictionin välkettä. Alyx tapaa mahdikkaan ja oudon miehen, jonka palvelukseen hän astuu - suorittamaan varsin omituista tehtävää.
Näille kolmelle ensimmäiselle samoin kuin kokoelman pisimmälle tarinalle - nyt omana kirjanaan suomennetulle Piknikki Paratiisissa -pienoisromaanille - on löydettävissä selvä yhteinen tekijä. Ne ovat ihmissuhdekertomuksia, kahden persoonan välisen vuorovaikutuksen analyysejä ja tutkielmia siitä, kuinka ihmissuhde voi syventyä eri tavoilla erilaisissa olosuhteissa ja erilaisten tekijäin vaikutuksesta.
Piknikki Paratiisissa on jo aivan selvää science fictionia. Alyx on temmattu tulevaisuuteen suorittamaan erikoistehtävää Aikainvälisenä Agenttina: sekalainen seurue on johdettava parinsadan kilometrin matka läpi lumisen, aution ja villin Paratiisi-planeetan maiseman. Planeetalla käydään sotaa ja jokainen korkeamman teknologian vehje paikallistettaisiin välittömästi, joten porukan on pärjättävä jalan ja siinä tavitaan Alyxin alkukantaisten olosuhteiden tuntemusta.
Tarinan jännite rakentuu pääasiallisesti degeneroituneiden, sosiaalisia pelejä pelaavien matkalaisten ja Alyxin realistisen persoonan välisille ristiriidoille. Alyxhan on suora, kyvykäs ja erittäin inhimillinen - mutta ei suinkaan humaani siinä merkityksessä, minkä me sanalle helposti annamme. Matkaseurue taas on pelottavan vähän karrikoitu kuva oman aikamme ihmisten pinnallisuudesta ja taipumuksesta etsiä elämänsisältöä kvasiarvoista.
Johanna Sinisalo
Takaisin arvosteluhakemistoon
Takaisin Aikakoneen arkistoon
Takaisin sivun alkuun
|
