|
Huone taivaan kellarissa
(Aikakoneesta 4/1988)
Takaisin arvosteluhakemistoon
Jukka Pakkanen: Huone taivaan kellarissa,
Gummerus, 1988, sidottu, ISBN 951-20-3283-X, 218 s,
päällys Rikhard Kautto
|
Huone tyhjässä, korkeassa kerrostalossa, autiolla kadulla, taivaan kellarissa on Daniel Grahnin työhuone. Daniel Grahn on kirjailija, joka saa käsiinsä 2000-luvun taitteessa eläneen isoisänsä Anders Grahnin jäämistön.
Isoisän papereiden joukossa on kertomus terroristiryhmästä, nimeltään DIS, joka suunnittelee attentaattia Y:tä vastaan. Tämän merkillisen elämänkerran edetessä Daniel löytää siitä yhä useampia yhtymäkohtia omaan elämäänsä. Daniel elää yhteiskunnassa, Alueella, jota hillityn tiukasti hallitsee salaperäinen S. S tarkkailee ihmisten tekoja ja liikkeitä, liiallista vapautta ei ole kellään. Daniel joutuu epäilyksen alle: mies, joka asuu Alueen äärilaidalla yksin, kirjoitellen mitättömiä kirjoja, ei voi olla vaaraton.
Danielia pitää elämän syrjässä kiinni hänen kohtalokas rakastettunsa Irene. Irenen kanssa hän tekee mm. juhannusmatkan Suomeen. Tähän syrjäiseen reservaattiin on säästetty alkukantainen ihmisheimo, josta silloin tällöin tuodaan Alueelle muutama henkilö jalostamaan rotua.
Jukka Pakkanen kirjoittaa monikerroksisesti ja hyvin. Silti kirjasta jää ohut ja pinnallinen mielikuva. Kapinan ja sopeutumisen syövereihin olisi voinut sukeltaa syvemmällekin. Danielin ja Irenen rakkaussuhteen kuvauksessa Pakkanen läiskyttää vedenpintaa, olisi ollut parempi kaataa koko ämpäri tyhjiin.
Mutta tarkemmin ajatellen - näitä vallitseviakin oloja - tämä 2050-luvun paikkeille fantisoitu kertomus ei ole kovin epärealistinen. Tällaista voi aivan hyvin olla tulossa... Sitäpaitsi kirjalla on ylimaallisen kaunis nimi.
Virpi Kianta
Takaisin arvosteluhakemistoon
Takaisin Aikakoneen arkistoon
Takaisin sivun alkuun
|
